Pääasioita

Vaateostoksilla tulee tuskanhiki Kyllä se vaan on niin, et jos ei ite pidä itestään huolta, ei sitä kukaan muukaan mun puolestani tee, eikä voikaan tehdä. Mua vaivaa nyt ylipainon mukanaan tuomat ongelmat. Ylipaino sinänsä ei ole ongelma, vaan se, kun eilen kypsyin aika pahasti siihen, etten meinannu löytää vaatteita. Menin Prismaan lauantaina kello viiden maissa illalla, ku olin päättäny, et ansaitsen pari uutta naisten puseroa, koska myöhemmin oli tarkoitus osallistua karaokekisaan ihan silleen puolitosissaan. Puoli, koska kurkku oli kähee ku mikä viikon yskimisen jäljiltä. Mun kokoluokan hyllyssä oli toki vaatteita, mut joko mun makuun kummallisia tai vähän kalliin oloisia jne. tms. ym. ja kaikenlaisia muita epäilyksiä. Periaatteessa hyväksyn teltat, mut nyt oli hakusessa jou vähän räväkämpi muodonmuutos... (Siitä oli sit turha haaveilla.) Käpöstelin useempaa rättiä ja keräsin jo muutaman koriinkin, ku tuli ensin se ajatus, et onko mulla nyt ees varaa näihin, ja sit tuli tietenki se ajatus, miksen kKoska selkä otti itteensä sen vertasesta kävelystä ja seisoskelusta, vein ostokset autoon ja istahdin hetkeks ennenku menin ettimään yllä kuvailtuja paitoja. Oisin niitten jälkeen menny ettimään vielä kulmakynääki, mut selkä huus hallelujaa ja muita enemmän ja vähemmän onomatopoieettisia ilmauksia, niin että jätin sit meikkaamisajatukset sikseen.äytä entisiä... Halusin kuitenki jotain toiseksi uusimman hameen väreihin sopivaa ja löysinki lopulta, mut useempi vaate meni mun korista takas hyllyyn, kunnes kerta kaikkiaan sanoin itelleni, et oon ensinnäki ansainnu sillon tällön ostaa ihan oikeita naisten t-paitoja (eikä aina miesten halpiksia) ja toisekseen yleensäki jonkun uuden vaatteen. Koska valinnanvaraa oli vähän, piti siis puolittain pakottaa ittensä ottamaan hyllystä jotain, mikä hintalappua näkemäti oli vähänkään miellyttäny silmää. Nyt omistan sit yhden läpikuultavan, kirjavan puseron, jotka nyt on muotia, ja sen alle laitettavan pitkähihasen t-paidan, joka on … tadaa... beessi! Jos joku ois 10 vuotta sitte sanonu, et mä ostan beessin puseron, oisin nauranu sen suohon. Siinä suhteessa oon sit kai kuitenki valmis antamaan periks muotisuuntauksille, vaik tuo taitaaki olla mennäkesän muotivärejä. Selkäkipuja Alun perin menin Prismaan ostamaan uusia hanskoja muutama viikko sitte Haarikasta nyysittyjen tilalle. Samanalaisia thinsulateja en enää saanu, mut kun sovittelin sit ihan nahkasia, tuli taas koko-ongelma vastaan: joko hanskoista ei löytyny tarpeeks isoja tai ne oli ihan jumalattoman kalliita. Löysin jonkinlaisen kompromissin, mut noitaki joutuu pitämään vähän aikaa, ennenku ne muokkautuu, ja sormet on silti varmaa liian pitkät. Mr-mh-mr-mh. En ehkä oo pienikätisin ihminen, mut jotain rajaa hei.. Karaokekisasta sen verran, et osallistuin ja kaikki hyvin niin kauan, kun en ollu laulamassa. Siellä iski etenkin ekalla kerralla (piti laulaa kaks biisiä) sellanen tärinä, et pelkäsin kaatuvani. Ääni ei myöskää ollu hallinnassa, et onneks olin valinnu aika helpon ja matalan biisin. Toka biisi oli melkein yhtä pahaa kidutusta ja vannoin, etten enää ikinä tai en ainakaan taas pariinkymmeneen vuoteen! Kisassa menesty mustakin ne naisten parhaat laulajat, niin et oikeinhan se meni. Käytiin Aijan kaa vetämässä yks duettoki ja sit noin tuntia ennen sulkemisaikaa lauloin viel Sinead O'Connorin Nothing compares 2 U:n. Se oliki sit helppoo, ku enää ei jännittäny eikä yskä tullu sotkemaan kuvioita siihenkään, kuten ei onneks aiempiinkaan. Biisille tapautettiinki niin, että oikein kumarsin kiitokseksi! Laulupaikan sivupöydästä joku mies kysy, miksen laulanu tota kisassa, ja kävin sit jostain syystä selittämään sille, et tiedän olevani ammattijännittäjä ja et piti ottaa semmosia, joihin kykenen, vaik ääni on rouhee ja yskä voi yllättää, enkä ollu niin varma siitäkään, et happi piisaa. Se jotain selitti, että ton sä oisit tarvinnu siihen kisaan ja meitsi pöläytti suustaan, et ”et kai sä oo joku tuomari?” Olihan se. Ehkä ne muutkin kaks ihmistä siinä pöydässä oli tuomareita, mene tiedä. Olin ollu tupakalla niitä esiteltäessä, ja parempi niin... Tää heebo sano vielä, et ”teitä oli kolme kisaamassa kakkossijasta”. En sit tiedä, tarkottiko se kaikkia naislaulajia vai et olin yks niistä kolmesta, mut miten vaan, sanoin sille, et oikein päin se meni, ku mä pilaan aina jännittämällä kaikenlaiset kilpailukappaleet. Omasta mielestäni oon tosiaan jännittämisen ammattilainen ja olihan toi myös eka kerta ku tuolla lauloin karaokee ylipäätään. Miesten sarja oli vähän hassu, kun siinä ei tainnu lopulta olla ku pari, kolme osallistujaa ja jatkoon tais mennä semmonenkin kaveri, jolla ei aika ajoin ollu mitään tietoo ns. tahdeista. :) Ne pääasiat En sit tiedä, kypsyttikö mua eniten selkäkivut, vatsahappovaivat vai tänään telkusta tullut ohjelma, jossa kerrottiin Ruotsin sairaanhoidon priorisoinneista (niistä salaisuuksista, että on Musta Pekka -potilaita eli monisairaita), mut sain taas kerran keväisen inspiraation ruveta jahtaamaan parempaa elämänlaatua. Päättelin pienessä mielessäni, et se ei tuu mun kohdalle muuten kun että teen sen suunnitelmallisesti ja ennen kaikkea, et se on nyt mun elämäni tärkein asia, jolle KAIKKI muu on alisteista. Ihan kaikki. Siis todella kaikki. Otin sit ruutupaperisivun ja tussin esiin ja kirjuuttelin itelleni seuraavia ohjeita ja lupauksia (paperilla tietenkin tähtöset on isompia jne.): pruju alkaa: klip, klip PAINON PUDOTTAMINEN ON NYT TÄRKEINTÄ MIKÄÄN MUU EI MENE SEN EDELLE Toteutus: A) 5 ateriaa päivässä => päivärytmi B) aamujumppa plus kävely => auto kauemmas kauppojen ovista, myös esim. näyteikkunoiden katselu ja tavarataloissa kiertely on liikuntaa RUOKAREMPPA kahvia vain aamulla => happoja alas aamupuuro, jos onnaa ilman voita ja sokeria (tattari?) => happoja alas teetä, jos menee ilman sokeria aamuisin litra vettä massuun VHH-dieetti: leipää pari palaa per päivä (pakastan, ei ne muuten säily) ei edelleenkään pottuja, myös riisi ja makaroni taas roskiin hiilarit hedelmistä ja jugurtista paistan jauhelihaa ym. pakastimeen, kun en kerran joka päivä jaksa laittaa sapuskaa kesä tulee, salaatilla pärjää taas hyvin (jippii, onneks oon ammattimainen salaatinsyöjä) juureskeittoja pakkaseen Jos mikä tahansa muu asia pyrkii tämän edelle, pysähdyn ja mietin tärkeysjärjestyksen takaisin paikalleen. Mietintä ottaa sitten sen ajan minkä se ottaa, mutten hösää itselleni tekokiirettä enkä luista asiasta sen perusteella. Muistan, että hiljaiset, itselle annetut lupaukset pitävät parhaiten. Turhautumisen tultua saan tehdä jotain muuta, mistä nautin, sitten jaksan taas keskittyä olennaiseen. En ole terveysintoilija 24/7, vaan vain silloin, kun jumppaan tai olen tekemisissä ruuan kanssa. Ne hetket EIVÄT täytä koko päivää eivätkä koko ajatusmaailmaa. Muuten tulee ressi ja luovutan... TAUKOJA! TAUKOJA! TAUKOJA! pruju päättyy: klip, klip, klipeti-klip