Oho, tänne pääsee siis myös kirjautumatta...? No, pääsee kumminkin, siis netti toimii. Maksoin eilen ekan Saunalahden laskun tästä liittymästä, joka on nyt renannut niin paljon, että tekisi mieli vaihtaa firmaa. Varmaan ainut syy, miks en oo jo tehnyt sitä, on se, että sitten on taas muutama päivä väliä, ennen kun uus yhteys toimii. Mutsiis näköjään todennäkösyys, että pääsee ekallal yrittämällä nettiin, on noin fifty-sixty, kuuluisaa mäkihyppääjää lainatakseni. Hupaisinta taitaa olla, ettei tuon tikun ohjelmisto voi olla kovin kaksinen, kun se väittää tikun olevan käytössä ja yhteyden päällä, vaikka oon just repinyt piuhan irti koneesta ja se on vasemmassa kädessä... Eli ei pitäs olla olemassa mitään yhteyttä, mut näyttöruutu vaan nakuttaa sekunteja eteen päin. Luulin ennen, että tikku on ok ja google nurin, mut kyllä se vaan on niin päin, että jos tikun on saanut toimimaan, netti löytyy sitten kyllä aina. Montakohan kertaa oon nyt asentanut tuon uudelleen... kuka enää pysyy laskuissa? Pistin sitten yksin tein taas avastin torjumaan viiruksia, vaikkei niitä näköjään tullut koneeseen yhtään sinä aikana, kun se oli poissa käytöstä, eli noin kuukauteen.
Nyt on sit syksyn eka flunssakin päällä. Onneks tämmösenä viikonloppuna, jollon ei oo mitään tähdellistä menoa. Yöllä alko kurkussa tuntua ilkeältä ja nyt aamulla on saanu niistää paperitolkulla tavaraa. Suuta kuivaa, varmaan siksi, että kaikki neste menee ulos nenän kautta. No, pitihän sen syksyn ekan flunssan johonkin aikaan tulla, joten miksei nyt... Ens viikonloppuna meen toivottavasti käymään Vantaalla vanhan koulukaverin luona, joten siihen mennessä tää sais sit olla ohi, kiitos! Eikähän täss muuta, mutta kun vihdoin monen kuukauden miettimisen jälkeen sain buukattua hiustenleikkuun ja värjäyksen täksi päiväksi, niin sit oon ihan tukossa. Se ois parin tunnin päästä ja oon tässä viimosen tunnin arponu, peruako aika vai ei... Ei tekis mieli perua, kun sit menee taas älyttömän kauan, ennenku saan varattua uuden ajan. Toisaalta käy sääliks kampaaja-parkaa, joka saattaa saada pöpön. Blaah, meen kummiskin, kun se viimeksikin teki miulle niin nätin tukan!
Kesän helteet on onneks nyt ohi! Ihana, viileä keli aina ulkona, kun sinne menee... ja semmosia öitä, että on ollu pilvistä, niin ei oo tullu seurattua tuota tähtitaivasta enää. Mutsiis tunnistan jo Otavan ja Pienen karhun lisäks Ajomiehen, Joutsenen, Lyyran ja Kassiopeian tähdistöt. Ihanaa, kun joskus vilkasee taivaalle ja tunnistaa jonkun muunkin ku Otavan... Tulee ihan semmonen olo, että moi, kiva kun ootte tähtöset edelleen siellä, ja tavataan taas joskus oikein kunnolla paremmalla ajalla. Toivottavasti vaan keksin jonkun muun tavan tarkkailla noita tähtösiä kun maata auton konepellillä. Siinä on nyt pieni monttu niiden parin, kolmen keikan jäljiltä, jotka tuli alussa heitettyä. Viimeksi makasinkin maassa, mut sitä ei kai pitäs tehdä: ensinnäkin pelkät puutarhatuolien pehmusteet teki sen, että maa oli aika kovaa selän alla ja kun aivastin siinä selälläni, tunsin oikein, miten alaselästä joku nappulanippula meni pois paikaltaan. Sit jonkun aikaa kun olin tiiraillut, kuulu kahahdus, ja mä tietysti miettimään, että no nyt tulee kettu ja syö miulta nenän päästä... Tuolla Merenlahdentiellä kun oon ajellu, niitä on vilissy valokeilassa vähän väliä, ja siellä makoilin sillonkin. En sit päässy kovin nopsaan siitä ylös, kun selkään sattu aivan saa..nasti, jotenka päätin, että se on viiminen kerta, kun makoilen maassa ilman suojaa. Se kahahdus kylläkin sit tais johtuu siitä, että vatsan päällä olleet tähtikartat putos mun viereen maahan, mut säikäytti se sen verran, että tajusin, miten arassa paikassa ja asennossa oikeen olin. Nyt sit pitää miettiä, hommaanko telttasängyn vai enemmän jotain patjoja, ja mihin ne mahtuu autoon säilytykseen, jotta niitä ei tarvi raahailla autoon ja pois aina, kun tekee mieli kattella tähtösiä.
Autosta tuli mieleeni, että siellä matkusteli tuossa pari viikkoa sitten taas Jenni ja tanskandoggi Rune, käytiin Kouvolassa koiranäyttelyssä. Olin tokaa kertaa elämässäni tuommosessa ja ekaa kertaa ulkosalla. Nyt oli tietysti erilaista ollakin tuolla, kun oli ns. asian perässä eli koiraa näyttämässä; sillon ekalla kerralla menin vaan ylipäätään kattomaan koiria joskus aika kauan sitten Hesan vanhalle jäähallille. Rune pärjäs tosi hyvin, sai toiseks parhaan arvosanan rodusta. Se oli yksin omassa luokassaan, ni siitä ei sit tehty eri numeroa. ; ) Siellä oli yks nuorempi pentu, joka oli vielä vähän isompi, että on ne aikamoisen korkeita hauveleita... ja Runekin kun kuitenkin pitää itteesä vielä ihan vauvana ja pyrkii syliin.
Jaahas, jos sitä sit keittäs aamukaffet ja polttelis ton aamukessun. Nokka on kyl niin tukossa, että mahtaa kumpikin maistua taas "siltä iteltään", mut tästä se ny kumminkin lähtee päivä käyntiin. Harvinaisen aikasin sitäpaitsi, ku ajattelee, että heräsin jo puol kymmenen aamulla! Tällä viikollahan muina aamuina on tullu tajuttua maailmasta jotain vasta kahden, kolmen maissa iltapäivällä.
