Ok, tuosta saatiin sit tän kirjotuksen otsikko. En meinaan keksiny mitään...
"Jos haluat olla päivän onnellinen, juo itsesi humalaan. Jos haluat olla viikon onnellinen, hanki rakastaja. Jos haluat olla vuoden onnellinen, mene naimisiin. Jos haluat olla koko elämäsi onnellinen, ryhdy puutarhuriksi." Parvekepuutarha kukoistaa tämmöisenä kesänä, kun se saa paljon valoa ja lämpöä ja näköjään tarpeeksi vettä ja lannoitettakin. Miulla on jo aika isoja herneitä tulossa useammassa ruukussa! Sitä paitsi aamuyön viettäminen parvekkeella noita kastellen, ilmaa haistelleen ja viileydestä nauttien on ihan parasta, mitä tänä kesänä on tullut tehdyksi. Kyllä kiinalaiset tietää nää jutut!
Sitä ei sitten tiedä kiinalaisetkaan, miten ummikkosuomalainen selviää hellekeleistä. Viime viikolla pidin märkää pyyhettä hartioilla yhden päivän sillä seurauksella, että sain virtsatietulehduksen. En siis voi jatkaa sillä linjalla enkä oikein suositella sitä muillekaan. Sen sijaan oon rampannut suihkussa monta kertaa päivässä. Onneksi tänään edes vähän tuulee, niin että ilma kämpässä vaihtuu, ja onhan tuo aurinkokin malttanut välillä poistua pilvenpolttoon meitä kiusaamasta.
Eilen keksin, miten saan keittiön ja makurin tylsät valkoset kaapinovet sisustettua: länttäsin niihin toistakymmentä arkkia lolcats-eja. Siis imuroin kuvia netistä, muutin mustavalkoisiksi ja printtasin aina pari kuvaa per arkki. Muhahaa, joku vois luulla, että oon hulluna kissoihin, eikä ehkä olis niinkään väärässä!
Sain sit sen Vuorisen kirjan loppuun eilen, mutta tuskaa se oli. Toisaalta kysyntä ja tarjonta on tainneet kohdata, jos sitä kerran on myyty niin paljon, joten mikä minä olen sitä morkkaamaan. Muutamassa kohdin pääsi ihan hyvät naurutkin, ei siinä mitään. Satun vaan itse olemaan väärää kohdeyleisöä, joten tuo teos lähtee kiertoon.
Ai niin, enkä oo muistanu soittaa asuntopalveluun, että laittakaa joko vääntämään vessasta patteria pienemmälle. Tai siis oon muistanu useaankin otteeseen, mutta aina semmoseen aikaan, jollon ne ihmiset on jo hyvin ilmastoiduissa omissa kodeissaan viettämässä iltaa tai viikonloppua. Bah. Taidankin ens viikolla ottaa selvää, kenen niiden luona vois bunkata seuraavat pari viikkoa.
Ähä ähä, nyt mie meen syömään jätskiä! Ja raapimaan itikanpuremia (säärissä). Ja tällä kertaa teen sen uhkarohkean tempun, että yritän syödä koko jäätelöannoksen parvekkeella, vaikka on vielä paras helleaika päivästä menossa (nyt on kello puoli neljä, mutta näinä päivinä tätä riittää pitkään)...
sunnuntai 18. heinäkuuta 2010
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
Tänne näkyy tulleen uusia ulkoasuasetuksia, ainakin mainostettiin. Aika monen kohdalla kyllä luki sitten, ettei koske tätä mallia. Mitä mallia?
Helteellä ei kannata yrittää olla fiksu. Helteellä ei kannata ylipäätään yrittää muuta kuin olla. Tähän tulokseen oon nyt tullut, kun päivälämpötilat huitelee kämpässä sisällä 35 asteen yläpuolella ja ulkonakin yli 30:ssä. Yöllä voi olla jopa vaan yli 20, mikä muutaman päivän jälkeen tuntuu taivaallisen viileältä. Ihminen kai sopeutuu jollain tapaa kuumuuteen, mutta saas nähdä ehtiikö siihen kunnolla tottua, ennen kuin tämä loppuu. Joka tapauksessa en nauti tästä yhtään. Moni muukaan ei taida nauttia, mutta näinä päivinä kuulee usein tätä "oltaisiin nyt tyytyväisiä, kun talvet on niin kylmiä" -lausetta eri versioina. Tekisi mieli huutaa.
Niin päättyi sitten tämäkin nettipimento. Elin käytännön pakosta kolme viikkoa ilman nettiä ja täytyy sanoa, että siinä oli hyvät puolensa. Sain ommeltua pari hamosta ja maltoin kastella parvekekasveja, niin että nyt siellä kasvaa röyhyyttää ihan-vaikka-mitä oikein komeasti! Sain jopa aika isoksi asti tuon kaupan hunajamelonista otetusta siemenestä itäneen taimen, ja vaikka se nyt yrittää kukkia, niin hunajamelonia se tuskin tekee. Siihen tuo ruukkuparka on liian pieni.
Olin pari yötä mökilläkin, ja veden lämpötila eilen illansuussa sieltä lähtiessä oli 29 astetta. Kävin kastautumassa ennen kuin lähdin ajamaan kaupunkiin päin autolla, jossa ei ole ilmastointia ja totesin, ettei tuossa lätäkössä enää jäähdy, ei vaikka siellä olisi miten kauan. Paarmat ja hyttyset sen sijaan pitivät juhliaan miun kustannuksella. Eilenillalla ja tänään on sivelty ahkerasti hydrokortisonia noihin puremiin, joita on niin paljon, että lakkasin laskemasta 30:n jälkeen. Hävyttömimmät tulivat uidessa naamaan kiinni, kun yritin suojautua pysymällä kaulasta alas päin veden alla. Alituinen veden räiskyttäminenkään ei saanut niitä verenimijöitä oikein talttumaan, mutta tuosta jostain offista oli ehkä vähän hyötyä - jos sitä muisti laittaa. Hartiatkin pääsi vähän palamaan, kun vedessä tuli oltua selin aurinkoon jo heti herättyä, ennen kuin muisti sivellä aurinkorasvat pintaan. Vähän kyllä välillä mietin, missä järjestyksessä näitä nyt laitetaan ja miten usein... Kesän hittiparfyymi on kuitenkin hyttysmyrkky, jos nää kelit jatkuu.
Ostin pitkästä aikaa kirjan, Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjan. On ollut tuskaista lukea tuota, vaikka tykkäänkin kertomakirjoista. Se kun ei oikein tempaa mukaansa, kun kelataan vaan, miten paljon ja mitä minäkin päivänä juotiin, miten paha olo siitä tuli ja mitä kaikkea piti sen takia kärsiä, ja tämä kaikki runsaan kiroilun kera. Mainostivat sitä kulttikirjaksi takakannessa, niin tuumasin, että kai tuon voi ostaa. Nyt vähäsen kaduttaa. Taidan antaa sen jollekin vähemmän tärkeälle ihmiselle joululahjaksi... Kulttikirjoista tuli mieleeni, miten miulla oli joskus nuorena tämä Tuuliajolla-kirja, sillosten "huippubändien" eli Juicen, Eppujen ja Popedan yhteiseltä Saimaan-kiertueelta, joita ne tais heittää sen ekan jälkeen useampiakin vaihtelevilla bändikokoonpanoilla. Ekasta kumminkin tuli jopa pokkari ulos ja mie omistin sen. Siinä oli kyllä nykyään ei-niin-suosittuja rasistisia vitsejä, mutta kaiken kaikkiaan sitä voi sentään sanoa jonkun sortin kulttikirjaksi. Menin sitten hölmö lainaamaan sen Kouvolassa sattumalta tapaamalleni oman kylän pojalle, enkä ikinä saanut takasin. O-P, jos sullä on se vielä, kannattaa myydä divariin, sillä hintaa voi nyt jo saada Alkosta ihan hyvän lestin jotain. ; )
Mitähän sitä nyt tekis, kun on vaihteeksi hereillä? On yö, kello lyönyt jo parikin kertaa, ja ihanan viileetä jopa tässä kämpässä. Taidan kyllä huomenna soittaa kaupungin asuntopalveluun, että voisko mitenkään tota vessan patteria saada pois päältä edes vähäksi aikaa, kun se miun mielestä lämmittää kämppää tossa kun se tohottaa täysillä. Juu, märkätilat pitää saada kuiviksi, ettei home iske, mutta oiskohan kuitenkin olemassa joku raja, jonka yli elohopea ei enää saa mennä, niin että enää ei lämmitetä saunaa joka kylppärissä? Tekee jo mieli heittää löylykauhalla vettä pesukoneen päälle ja kytätä, sihahtaako.
Näissä helteissä on sekin kehno puoli, että kun ei siedä aurinkoa, ei voi käyttää ihanaksi laitettua kesäparvekettaan. Tai siis voi nyt yöllä, muttei siellä oikein enää näe mitään. Kummallisen pimeitä nää yöt heti kohta juhannuksen jälkeen. Jos oikein jaksaa valvoa, niin aamuvarhaisella ois varmaan sekä valoa että vielä sopivan viileetä mittailla maisemia eli kaistaletta omakotitaloja ja mettää niitten takana; suurin osa näköalasta on näitä punatiilitaloja vieri vieressä, että niitten kattelemisesta ei kyllä tule hullua hurskaammaksi. Korkeintaan hulluksi tai hurskaaksi.
Yks viilennyskeinohan on tuo märän pyyhkeen pitäminen hartioilla, mut se urheilulaji piti lopettaa viime viikolla, kun iski pissitauti. Huomenna on onneks viiminen päivä antibioottikuuria. Meinasin lentää selälleni, kun kipusisko päivystyksessä halus mitata lämmön ja sai lukemaksi 37 astetta. Siis miullahan ei ikinä koskaan oo kuumetta. Pistin sen helteen syyksi, eikä se mittarikaan kyllä piipannut, että liekö olleet jonkun edellisen potilaan lukemat. Toivottavasti sekin mitattiin kainalosta...
Nyt ei jaksa enää juoruilla. Palaan taas ja jos muistan, kerron sainko vessan patterin pois päältä.
Helteellä ei kannata yrittää olla fiksu. Helteellä ei kannata ylipäätään yrittää muuta kuin olla. Tähän tulokseen oon nyt tullut, kun päivälämpötilat huitelee kämpässä sisällä 35 asteen yläpuolella ja ulkonakin yli 30:ssä. Yöllä voi olla jopa vaan yli 20, mikä muutaman päivän jälkeen tuntuu taivaallisen viileältä. Ihminen kai sopeutuu jollain tapaa kuumuuteen, mutta saas nähdä ehtiikö siihen kunnolla tottua, ennen kuin tämä loppuu. Joka tapauksessa en nauti tästä yhtään. Moni muukaan ei taida nauttia, mutta näinä päivinä kuulee usein tätä "oltaisiin nyt tyytyväisiä, kun talvet on niin kylmiä" -lausetta eri versioina. Tekisi mieli huutaa.
Niin päättyi sitten tämäkin nettipimento. Elin käytännön pakosta kolme viikkoa ilman nettiä ja täytyy sanoa, että siinä oli hyvät puolensa. Sain ommeltua pari hamosta ja maltoin kastella parvekekasveja, niin että nyt siellä kasvaa röyhyyttää ihan-vaikka-mitä oikein komeasti! Sain jopa aika isoksi asti tuon kaupan hunajamelonista otetusta siemenestä itäneen taimen, ja vaikka se nyt yrittää kukkia, niin hunajamelonia se tuskin tekee. Siihen tuo ruukkuparka on liian pieni.
Olin pari yötä mökilläkin, ja veden lämpötila eilen illansuussa sieltä lähtiessä oli 29 astetta. Kävin kastautumassa ennen kuin lähdin ajamaan kaupunkiin päin autolla, jossa ei ole ilmastointia ja totesin, ettei tuossa lätäkössä enää jäähdy, ei vaikka siellä olisi miten kauan. Paarmat ja hyttyset sen sijaan pitivät juhliaan miun kustannuksella. Eilenillalla ja tänään on sivelty ahkerasti hydrokortisonia noihin puremiin, joita on niin paljon, että lakkasin laskemasta 30:n jälkeen. Hävyttömimmät tulivat uidessa naamaan kiinni, kun yritin suojautua pysymällä kaulasta alas päin veden alla. Alituinen veden räiskyttäminenkään ei saanut niitä verenimijöitä oikein talttumaan, mutta tuosta jostain offista oli ehkä vähän hyötyä - jos sitä muisti laittaa. Hartiatkin pääsi vähän palamaan, kun vedessä tuli oltua selin aurinkoon jo heti herättyä, ennen kuin muisti sivellä aurinkorasvat pintaan. Vähän kyllä välillä mietin, missä järjestyksessä näitä nyt laitetaan ja miten usein... Kesän hittiparfyymi on kuitenkin hyttysmyrkky, jos nää kelit jatkuu.
Ostin pitkästä aikaa kirjan, Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjan. On ollut tuskaista lukea tuota, vaikka tykkäänkin kertomakirjoista. Se kun ei oikein tempaa mukaansa, kun kelataan vaan, miten paljon ja mitä minäkin päivänä juotiin, miten paha olo siitä tuli ja mitä kaikkea piti sen takia kärsiä, ja tämä kaikki runsaan kiroilun kera. Mainostivat sitä kulttikirjaksi takakannessa, niin tuumasin, että kai tuon voi ostaa. Nyt vähäsen kaduttaa. Taidan antaa sen jollekin vähemmän tärkeälle ihmiselle joululahjaksi... Kulttikirjoista tuli mieleeni, miten miulla oli joskus nuorena tämä Tuuliajolla-kirja, sillosten "huippubändien" eli Juicen, Eppujen ja Popedan yhteiseltä Saimaan-kiertueelta, joita ne tais heittää sen ekan jälkeen useampiakin vaihtelevilla bändikokoonpanoilla. Ekasta kumminkin tuli jopa pokkari ulos ja mie omistin sen. Siinä oli kyllä nykyään ei-niin-suosittuja rasistisia vitsejä, mutta kaiken kaikkiaan sitä voi sentään sanoa jonkun sortin kulttikirjaksi. Menin sitten hölmö lainaamaan sen Kouvolassa sattumalta tapaamalleni oman kylän pojalle, enkä ikinä saanut takasin. O-P, jos sullä on se vielä, kannattaa myydä divariin, sillä hintaa voi nyt jo saada Alkosta ihan hyvän lestin jotain. ; )
Mitähän sitä nyt tekis, kun on vaihteeksi hereillä? On yö, kello lyönyt jo parikin kertaa, ja ihanan viileetä jopa tässä kämpässä. Taidan kyllä huomenna soittaa kaupungin asuntopalveluun, että voisko mitenkään tota vessan patteria saada pois päältä edes vähäksi aikaa, kun se miun mielestä lämmittää kämppää tossa kun se tohottaa täysillä. Juu, märkätilat pitää saada kuiviksi, ettei home iske, mutta oiskohan kuitenkin olemassa joku raja, jonka yli elohopea ei enää saa mennä, niin että enää ei lämmitetä saunaa joka kylppärissä? Tekee jo mieli heittää löylykauhalla vettä pesukoneen päälle ja kytätä, sihahtaako.
Näissä helteissä on sekin kehno puoli, että kun ei siedä aurinkoa, ei voi käyttää ihanaksi laitettua kesäparvekettaan. Tai siis voi nyt yöllä, muttei siellä oikein enää näe mitään. Kummallisen pimeitä nää yöt heti kohta juhannuksen jälkeen. Jos oikein jaksaa valvoa, niin aamuvarhaisella ois varmaan sekä valoa että vielä sopivan viileetä mittailla maisemia eli kaistaletta omakotitaloja ja mettää niitten takana; suurin osa näköalasta on näitä punatiilitaloja vieri vieressä, että niitten kattelemisesta ei kyllä tule hullua hurskaammaksi. Korkeintaan hulluksi tai hurskaaksi.
Yks viilennyskeinohan on tuo märän pyyhkeen pitäminen hartioilla, mut se urheilulaji piti lopettaa viime viikolla, kun iski pissitauti. Huomenna on onneks viiminen päivä antibioottikuuria. Meinasin lentää selälleni, kun kipusisko päivystyksessä halus mitata lämmön ja sai lukemaksi 37 astetta. Siis miullahan ei ikinä koskaan oo kuumetta. Pistin sen helteen syyksi, eikä se mittarikaan kyllä piipannut, että liekö olleet jonkun edellisen potilaan lukemat. Toivottavasti sekin mitattiin kainalosta...
Nyt ei jaksa enää juoruilla. Palaan taas ja jos muistan, kerron sainko vessan patterin pois päältä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)