Varmaan lääkäri ei määräisi blogin kirjoittamista, kun ihminen on ollut kolme päivää flunssassa ja virunut sen ajan lähes kokonaan punkan pohjalla. Sitten kun olo alkaa hiukan koheta, kaikenlaiset asiat alkavat ärsyttää.
Luin taas lakitekstiä siitä, miten Suomessa on uskonnonvapaus. Juu juu, onhan se. Vaan käytännössä kaikki, jotka eivät kuulu ev.lut. eikä ortodoksisiin kirkkoihin ovat aika lapsipuolen asemassa. Tälle voisi lopultakin yrittää tehdä jotain, mieluiten jotain konkreettista. Hihat heilumaan tuolla yhdistyksen puolella, niin saan ainakin tuota turhaumaa taas vähän purettua ja suunnattua senkin kiukun synnyttämän tarmon johonkin hyödylliseen.
Sitten mietin, mikä tekee ihmisestä pummin. Tai pikemminkin miksi omalle kohdalleni osuu noita ihmisiä. Okei, ehkä joku tupakka-askin katoaminen ei ole maata järisyttävä juttu, mutta kun krapula-aamuna etsii sitä ainokaista askiaan, joka jäi parvekkeen pöydälle ja huomaa sen hävinneen vieraansa mukaan, sitä miettii. Ja sitten miettii uudelleen. Lopulta korkkasin pitkään nurkissa lojuneen venäläisen tax-free-kartongin, kun en flunssaisena jaksanut lähteä kioskillekaan. Niistä saa ihan kamalan yskän, mutta siinä konkurssissa sitä ei enää jaksanut ajatella.
Toissapäivänä puoliunessa löysin netistä uuden mahjong-pelin ja kokeilin sitä. Siihen sitten narahdin kiinni saman tien. Aina kun laitan silmät kiinni, näkyviin tulee vain niitä palleroita, joita on niissä seitsemän palleron kuvakkeissa. Tämä lienee sama ilmiö kuin mustikoiden poimimisen jälkeen: kun sulkee silmät, näkee vain mustikanvarpuja. Joskus opiskeluaikaan, kun valitin silmälääkärille, että näen esineiden ympärillä ylimääräisiä ääriviivoja, kuulin että on olemassa jonkinlainen after image, jonka silmä tuottaa, kun on väsynyt. Flunssaisena olen koko ajan väsynyt, joten kai nuo verkkokalvotkin sitten heti herkästi ottivat nuo pallerot talteen näkömuistiin.
Vähän aikaa sitten minua puri joku öttiäinen toiseen rintaan (ei onneksi kovin alas) ja siitä saakka purema on kutissut ihan mielettömästi. Vielä en ole laittanut siihen mitään myrkkyä (lue: kortisonia), mutta kun sitä nyt on pari viikkoa raapinut ruvelle asti, niin ehkä olisi jo aika? Verenmyrkytystä tuosta tuskin saa, vaikka välillä tuleekin hanganneeksi piston auki, mutta jotensakin se on vielä olevinaan arassa paikassakin. Tuosta tuli mieleeni, miten aikoinaan Madeiran-reissulla minua pisti ampiainen pariin kohtaan rintaan, kun se etsi hädissään tietä ulos paitani alta. Oltiin juuri bussilla kiertämässä saarta, mutta matkaopas ei suuremmin hätkähtänyt, vaan palasi takaisin taukopaikan kahvilaan (sen pihalla vielä oltiin, lähdössä), ja tuli takaisin jääpaloja sisältäneen muovipussin ja parin suuren, halkaistun valkosipulinkynnen kanssa. Katsoin niitä ihmeissäni ja olin salaa varma, ettei noista nyt ainakaan mitään apua olisi, mutta kun parin tunnin päästä oltiin taas hotellilla, sekä särky että turvotus olivat tipotiessään. Suosittelen, jos ampiaisenpisto häiritsee ja lähellä sattuu olemaan noita tarvikkeita. Kivunlievitys ei ehkä ole nopein mahdollinen, mutta on erittäin "luomua".
Parvekekin alkaa taas kukoistaa. Siellä kasvaakin sen seitsemää sorttia hyötykasveja, yhtään kukkaa pelkästään kukan takia siellä ei ole. Joka päivä pitää käydä tsekkaamassa, joko pavut on itäneet (kummallisen hitaita eikä edellinen satsi itänytkään), miten korkea anis on ja ettei hunajameloni ole katkennut. Laitoin muutama viikko sitten kaupasta ostetun hunajamelonin siemeniä huvikseni yhteen pikku purkkiin ja kaikki kolme itivät! Valitsin pari vankempaa vartta jatkokasvatukseen isompaan ruukkuun ja vaikka tuuli taisi katkaista niistä toisen, kumpikin on vielä hengissä. Täällähän oli viime viikonloppuna suoranainen myrsky. Ihme, ettei parvekkeella syntynyt enempää vahinkoa, vaikka pelkäänpä, että osa pensaspaprikoista on myös lopullisesti poikki.
Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, sen on saanut huomata taas monta kertaa. Mielikin paranee, kun vain kirjoittaa siitä blogiin. Nyt ei enää ärsytä yhtään niin paljon kuin kirjoittamisen alussa. Vielä jos saisi muutaman tunnin unet (kello on puoli viisi aamulla), niin tästä voisi tulla hyväkin päivä... ;)
