Oho, tänne pääsee siis myös kirjautumatta...? No, pääsee kumminkin, siis netti toimii. Maksoin eilen ekan Saunalahden laskun tästä liittymästä, joka on nyt renannut niin paljon, että tekisi mieli vaihtaa firmaa. Varmaan ainut syy, miks en oo jo tehnyt sitä, on se, että sitten on taas muutama päivä väliä, ennen kun uus yhteys toimii. Mutsiis näköjään todennäkösyys, että pääsee ekallal yrittämällä nettiin, on noin fifty-sixty, kuuluisaa mäkihyppääjää lainatakseni. Hupaisinta taitaa olla, ettei tuon tikun ohjelmisto voi olla kovin kaksinen, kun se väittää tikun olevan käytössä ja yhteyden päällä, vaikka oon just repinyt piuhan irti koneesta ja se on vasemmassa kädessä... Eli ei pitäs olla olemassa mitään yhteyttä, mut näyttöruutu vaan nakuttaa sekunteja eteen päin. Luulin ennen, että tikku on ok ja google nurin, mut kyllä se vaan on niin päin, että jos tikun on saanut toimimaan, netti löytyy sitten kyllä aina. Montakohan kertaa oon nyt asentanut tuon uudelleen... kuka enää pysyy laskuissa? Pistin sitten yksin tein taas avastin torjumaan viiruksia, vaikkei niitä näköjään tullut koneeseen yhtään sinä aikana, kun se oli poissa käytöstä, eli noin kuukauteen.

Nyt on sit syksyn eka flunssakin päällä. Onneks tämmösenä viikonloppuna, jollon ei oo mitään tähdellistä menoa. Yöllä alko kurkussa tuntua ilkeältä ja nyt aamulla on saanu niistää paperitolkulla tavaraa. Suuta kuivaa, varmaan siksi, että kaikki neste menee ulos nenän kautta. No, pitihän sen syksyn ekan flunssan johonkin aikaan tulla, joten miksei nyt... Ens viikonloppuna meen toivottavasti käymään Vantaalla vanhan koulukaverin luona, joten siihen mennessä tää sais sit olla ohi, kiitos! Eikähän täss muuta, mutta kun vihdoin monen kuukauden miettimisen jälkeen sain buukattua hiustenleikkuun ja värjäyksen täksi päiväksi, niin sit oon ihan tukossa. Se ois parin tunnin päästä ja oon tässä viimosen tunnin arponu, peruako aika vai ei... Ei tekis mieli perua, kun sit menee taas älyttömän kauan, ennenku saan varattua uuden ajan. Toisaalta käy sääliks kampaaja-parkaa, joka saattaa saada pöpön. Blaah, meen kummiskin, kun se viimeksikin teki miulle niin nätin tukan!

Kesän helteet on onneks nyt ohi! Ihana, viileä keli aina ulkona, kun sinne menee... ja semmosia öitä, että on ollu pilvistä, niin ei oo tullu seurattua tuota tähtitaivasta enää. Mutsiis tunnistan jo Otavan ja Pienen karhun lisäks Ajomiehen, Joutsenen, Lyyran ja Kassiopeian tähdistöt. Ihanaa, kun joskus vilkasee taivaalle ja tunnistaa jonkun muunkin ku Otavan... Tulee ihan semmonen olo, että moi, kiva kun ootte tähtöset edelleen siellä, ja tavataan taas joskus oikein kunnolla paremmalla ajalla. Toivottavasti vaan keksin jonkun muun tavan tarkkailla noita tähtösiä kun maata auton konepellillä. Siinä on nyt pieni monttu niiden parin, kolmen keikan jäljiltä, jotka tuli alussa heitettyä. Viimeksi makasinkin maassa, mut sitä ei kai pitäs tehdä: ensinnäkin pelkät puutarhatuolien pehmusteet teki sen, että maa oli aika kovaa selän alla ja kun aivastin siinä selälläni, tunsin oikein, miten alaselästä joku nappulanippula meni pois paikaltaan. Sit jonkun aikaa kun olin tiiraillut, kuulu kahahdus, ja mä tietysti miettimään, että no nyt tulee kettu ja syö miulta nenän päästä... Tuolla Merenlahdentiellä kun oon ajellu, niitä on vilissy valokeilassa vähän väliä, ja siellä makoilin sillonkin. En sit päässy kovin nopsaan siitä ylös, kun selkään sattu aivan saa..nasti, jotenka päätin, että se on viiminen kerta, kun makoilen maassa ilman suojaa. Se kahahdus kylläkin sit tais johtuu siitä, että vatsan päällä olleet tähtikartat putos mun viereen maahan, mut säikäytti se sen verran, että tajusin, miten arassa paikassa ja asennossa oikeen olin. Nyt sit pitää miettiä, hommaanko telttasängyn vai enemmän jotain patjoja, ja mihin ne mahtuu autoon säilytykseen, jotta niitä ei tarvi raahailla autoon ja pois aina, kun tekee mieli kattella tähtösiä.

Autosta tuli mieleeni, että siellä matkusteli tuossa pari viikkoa sitten taas Jenni ja tanskandoggi Rune, käytiin Kouvolassa koiranäyttelyssä. Olin tokaa kertaa elämässäni tuommosessa ja ekaa kertaa ulkosalla. Nyt oli tietysti erilaista ollakin tuolla, kun oli ns. asian perässä eli koiraa näyttämässä; sillon ekalla kerralla menin vaan ylipäätään kattomaan koiria joskus aika kauan sitten Hesan vanhalle jäähallille. Rune pärjäs tosi hyvin, sai toiseks parhaan arvosanan rodusta. Se oli yksin omassa luokassaan, ni siitä ei sit tehty eri numeroa. ; ) Siellä oli yks nuorempi pentu, joka oli vielä vähän isompi, että on ne aikamoisen korkeita hauveleita... ja Runekin kun kuitenkin pitää itteesä vielä ihan vauvana ja pyrkii syliin.

Jaahas, jos sitä sit keittäs aamukaffet ja polttelis ton aamukessun. Nokka on kyl niin tukossa, että mahtaa kumpikin maistua taas "siltä iteltään", mut tästä se ny kumminkin lähtee päivä käyntiin. Harvinaisen aikasin sitäpaitsi, ku ajattelee, että heräsin jo puol kymmenen aamulla! Tällä viikollahan muina aamuina on tullu tajuttua maailmasta jotain vasta kahden, kolmen maissa iltapäivällä.

Tänään on taas jännä nähdä, missä vaiheessa alkaa väsyttää, kun ei oo nukkunu koko yönä. Näitä öitä on jo liikaa, laulettiin jossain biisissä, mutten muista missä. Ongelma on kait lähinnä se, että kun muutaman yön nukkuu paremmin, niin sitten sitä unta ei taas tarvikaan niin paljoo.

Jiihaa, se vessan patteri on saatu pois päältä (kaupungin asentaja kävi), ja vessa on nyt kämpän viilein huone!

Parvekkeelta tuli aamun tunteina kerättyä jo satoa talteen: mintunlehtiä, kanelibasilikaa ja sitruunamelissaa on kuivumassa. Mintut ja sittismelissat tulee luultavasti käytettyä teenkeittoon talvi-iltoina, mut kanelibasilikaa en laita enää ikinä kasvamaan. Siis hyvinhän tuo rehottaa ja satoa pukkaa, mutta se maku... sitä ei paljaaltaan syö erkkikään, ja silti se tulee ihan kipeeksi. ;) Tavallista (kaupan) basilikaa kun voi vetää nassuun lehti kerrallaan semmoisenaan, on se vaan parempaa!

Miulla alko taas uuden opettelu, kun päätin, että jouluun mennessä meikä tietää tähtitaivaalta nimetä muutakin kun Otavan ja Pohjantähden. Printattavien tähtikarttojen löytäminen netistä on osottautunu yllättävän hankalaksi. Joko ne on mustalla pohjalla (mikä söis älyttömästi mustetta eikä tuloksesta silti ole takuita) tai niin tarkkoja, että pitää tulostaa parikymmentä aanelosta, ennen kun saa jotain kuvaa. Pitänee tutkia lisää nettiä, kyllä sieltä jostain varmaan löytyy jotain käyttökelpostakin.

Kävin jo ennen tätä viimesintä tähdenlentosumaa kurkkimassa ja tunnin sisään näky viis tähdenlentoa, joten ei hullummin. Pitää vaan ajaa sen verran kaupungista pois, ettei katuvalot kalvenna näkymiä. Löysinkin hyvän paikan laittaa auton parkkiin bussipysäkille tuonne Mikkelintien laitaan. Siinä ohi ajelleet rekkakuskit varmaan ihmetteli, mitä se tuossa konepellillä makaa ja tiiraa... Omistan jopa pienen kiikarin, mut sen käyttäminen ei jostain syystä suju. Kaikki, mitä saan okulaarin läpi tulemaan silmiin asti, tekee ihan mieletöntä liikettä, kun kädet liikkuu ja rillit siinä mukana. Jos taas otan rillit pois päästä, näen paljon huonommin, vaikka sitten ne tähdet kyllä pysyy paremmin paikallaan. Saas nähdä, tuleeko tästä pitkäkin harrastus - ehkä tää on taas niitä "kiva tietää muttei jaksa pitkään kiinnostaa" -juttuja.

Kesä on humpsahtamassa syksyyn päin noin kalenterin mukaan ja koulutkin kuulemma alkaa tulevalla viikolla, mut keleistä sitä ei edelleenkään huomaa. Kyllä, jaksan valittaa tästä kuumuudesta. Ei tää oo valkosen miehen keli, eikä varmaan minkään muunkaan! Viime viikolla mattopyykillä aloin jo pelätä, et oon tulossa vanhaksi, kun ei meinaa kunto kestää muutamaa bukleemattoa ohimennen raapasta! Okei, lämpötila tais olla yli kolmenkymmenen ja oli lauantai-iltapäivä parhaimmillaan, mut silti. Vannoin taas kerran, etten enää ikinä hommaa noin isoja mattoja. Bukleematot on toki kevyempiä käsitellä kun räsymatot, mut märkinä nekin painaa eikä niitä oo kovin helppo rullata, kun ei olekaan lattiaa apuna, kun pitäs pois päin lähteä. Auton nokkapelti sai toimittaa rullausalustan virkaa, jotta sain matot pussukoihin ja kotiin asti. Onneks ne kuivu kyllä sitten nopeesti yön aikana matonpuistelutelineessä. Parveke oli hetken aikaa tän kämpän siistein tila - sit joku kävi taas aamulla paitsi korjaamassa satoa, mm. asentelemassa paprikat isompaan ruukkuun, ja taas on multaa puhtaalla matolla. Joku pääsee imuroimaan...

Tänä kesänä ois tarvittu hellevaatteita, mut tekijä on jostain syystä ollu vähän puoliunessa. Alotin taannoin yhden omatekosen pellavapuseron muuttamisen jonkunlaiseksi hihattomaksi versioksi, mut se on vielä vähän... paljon kesken. Sentään on tullu käyteltyä ompelukoneita muiden ihmisten vaatteiden korjailuun, niin eivät ole ihan virattomina olleet. Jahka syksy saapuu, voipi olla, että täällä taas hurisee muukin kun tää tietsikan jäähdytyslaite.

Jännä nähdä, miten kauan tää tietsikka toimii nyt, kun se kahden vuoden kytkykauppasopimus on menny umpeen ja kone on ihan oma. Yleensähän näillä on tapana hajota siinä vaiheessa, jotta pääsee hommaamaan uuden kytkykauppalaitteen. :) Mokkula meni jo uusiksi, vaikkei ihan ongelmitta. Saunalahdesta soitettiin ja tarjottiin samaan kk-hintaan nopeampaa liittymää (384-nopeuksista ei kai kukaan enää tosissaan kehtaa tarjota kenellekään), joten sain sen megasen nyt sitten, mutta on ollu hommaa tän virittelyssä. Alussa piti asennus tehdä useampaan otteeseen eikä silti ollut takeita, että 3G-verkkoa löytyy. 2G-verkko sentään useimmiten. Johtuneko sitten ukkosista vai mistä, mutta myös Mozilla Firefox on renannut, eikä Explorerkaan oo aina päästänyt nettiin. Tosin muutaman kerran Mozilla on noussut pystyyn, kun oon nyhtänyt mokkulan piuhan irti ja alottanut alusta. Jos vika on siinä... no, ootellaan nyt, että ukkoset hellittää ja muutkin myrskyjen jäljet on suht siivottu. Muuten tästä ei kannata maksaa, että tämänkin tekstin kirjottamisen aikana yhteys katkes välillä. Auton mankka muuten toimii nykyään päinvastoin, eli käynnistyy itsestään. Monta kertaa peräkkäin ja lähekkäin. Koneetkaan ei kestä näitä kelejä, miten sitten ihminen?

Hohhoijaa. Jospa sitten vaikka vääntäytyis punkan pohjalle ihmettelemään, tuleeko tästä lösimispäivä vai, jos helle antaa myöten, tuleeko tehtyä jotain ns. hyödyllistäkin. Onneks ei enää ole koko päivää hapenpuutteinen olo, niinku sillon kun helle oli pahimmillaan ja Venäjän metsäpalojen savut päälle. Pari päivää olin, että mitä, miksen saa ilmaa, mut nyt on taas helpompaa hengittää.

Otsikko? Mikä se on?

Ok, tuosta saatiin sit tän kirjotuksen otsikko. En meinaan keksiny mitään...

"Jos haluat olla päivän onnellinen, juo itsesi humalaan. Jos haluat olla viikon onnellinen, hanki rakastaja. Jos haluat olla vuoden onnellinen, mene naimisiin. Jos haluat olla koko elämäsi onnellinen, ryhdy puutarhuriksi." Parvekepuutarha kukoistaa tämmöisenä kesänä, kun se saa paljon valoa ja lämpöä ja näköjään tarpeeksi vettä ja lannoitettakin. Miulla on jo aika isoja herneitä tulossa useammassa ruukussa! Sitä paitsi aamuyön viettäminen parvekkeella noita kastellen, ilmaa haistelleen ja viileydestä nauttien on ihan parasta, mitä tänä kesänä on tullut tehdyksi. Kyllä kiinalaiset tietää nää jutut!

Sitä ei sitten tiedä kiinalaisetkaan, miten ummikkosuomalainen selviää hellekeleistä. Viime viikolla pidin märkää pyyhettä hartioilla yhden päivän sillä seurauksella, että sain virtsatietulehduksen. En siis voi jatkaa sillä linjalla enkä oikein suositella sitä muillekaan. Sen sijaan oon rampannut suihkussa monta kertaa päivässä. Onneksi tänään edes vähän tuulee, niin että ilma kämpässä vaihtuu, ja onhan tuo aurinkokin malttanut välillä poistua pilvenpolttoon meitä kiusaamasta.

Eilen keksin, miten saan keittiön ja makurin tylsät valkoset kaapinovet sisustettua: länttäsin niihin toistakymmentä arkkia lolcats-eja. Siis imuroin kuvia netistä, muutin mustavalkoisiksi ja printtasin aina pari kuvaa per arkki. Muhahaa, joku vois luulla, että oon hulluna kissoihin, eikä ehkä olis niinkään väärässä!

Sain sit sen Vuorisen kirjan loppuun eilen, mutta tuskaa se oli. Toisaalta kysyntä ja tarjonta on tainneet kohdata, jos sitä kerran on myyty niin paljon, joten mikä minä olen sitä morkkaamaan. Muutamassa kohdin pääsi ihan hyvät naurutkin, ei siinä mitään. Satun vaan itse olemaan väärää kohdeyleisöä, joten tuo teos lähtee kiertoon.

Ai niin, enkä oo muistanu soittaa asuntopalveluun, että laittakaa joko vääntämään vessasta patteria pienemmälle. Tai siis oon muistanu useaankin otteeseen, mutta aina semmoseen aikaan, jollon ne ihmiset on jo hyvin ilmastoiduissa omissa kodeissaan viettämässä iltaa tai viikonloppua. Bah. Taidankin ens viikolla ottaa selvää, kenen niiden luona vois bunkata seuraavat pari viikkoa.

Ähä ähä, nyt mie meen syömään jätskiä! Ja raapimaan itikanpuremia (säärissä). Ja tällä kertaa teen sen uhkarohkean tempun, että yritän syödä koko jäätelöannoksen parvekkeella, vaikka on vielä paras helleaika päivästä menossa (nyt on kello puoli neljä, mutta näinä päivinä tätä riittää pitkään)...

Tänne näkyy tulleen uusia ulkoasuasetuksia, ainakin mainostettiin. Aika monen kohdalla kyllä luki sitten, ettei koske tätä mallia. Mitä mallia?

Helteellä ei kannata yrittää olla fiksu. Helteellä ei kannata ylipäätään yrittää muuta kuin olla. Tähän tulokseen oon nyt tullut, kun päivälämpötilat huitelee kämpässä sisällä 35 asteen yläpuolella ja ulkonakin yli 30:ssä. Yöllä voi olla jopa vaan yli 20, mikä muutaman päivän jälkeen tuntuu taivaallisen viileältä. Ihminen kai sopeutuu jollain tapaa kuumuuteen, mutta saas nähdä ehtiikö siihen kunnolla tottua, ennen kuin tämä loppuu. Joka tapauksessa en nauti tästä yhtään. Moni muukaan ei taida nauttia, mutta näinä päivinä kuulee usein tätä "oltaisiin nyt tyytyväisiä, kun talvet on niin kylmiä" -lausetta eri versioina. Tekisi mieli huutaa.

Niin päättyi sitten tämäkin nettipimento. Elin käytännön pakosta kolme viikkoa ilman nettiä ja täytyy sanoa, että siinä oli hyvät puolensa. Sain ommeltua pari hamosta ja maltoin kastella parvekekasveja, niin että nyt siellä kasvaa röyhyyttää ihan-vaikka-mitä oikein komeasti! Sain jopa aika isoksi asti tuon kaupan hunajamelonista otetusta siemenestä itäneen taimen, ja vaikka se nyt yrittää kukkia, niin hunajamelonia se tuskin tekee. Siihen tuo ruukkuparka on liian pieni.

Olin pari yötä mökilläkin, ja veden lämpötila eilen illansuussa sieltä lähtiessä oli 29 astetta. Kävin kastautumassa ennen kuin lähdin ajamaan kaupunkiin päin autolla, jossa ei ole ilmastointia ja totesin, ettei tuossa lätäkössä enää jäähdy, ei vaikka siellä olisi miten kauan. Paarmat ja hyttyset sen sijaan pitivät juhliaan miun kustannuksella. Eilenillalla ja tänään on sivelty ahkerasti hydrokortisonia noihin puremiin, joita on niin paljon, että lakkasin laskemasta 30:n jälkeen. Hävyttömimmät tulivat uidessa naamaan kiinni, kun yritin suojautua pysymällä kaulasta alas päin veden alla. Alituinen veden räiskyttäminenkään ei saanut niitä verenimijöitä oikein talttumaan, mutta tuosta jostain offista oli ehkä vähän hyötyä - jos sitä muisti laittaa. Hartiatkin pääsi vähän palamaan, kun vedessä tuli oltua selin aurinkoon jo heti herättyä, ennen kuin muisti sivellä aurinkorasvat pintaan. Vähän kyllä välillä mietin, missä järjestyksessä näitä nyt laitetaan ja miten usein... Kesän hittiparfyymi on kuitenkin hyttysmyrkky, jos nää kelit jatkuu.

Ostin pitkästä aikaa kirjan, Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjan. On ollut tuskaista lukea tuota, vaikka tykkäänkin kertomakirjoista. Se kun ei oikein tempaa mukaansa, kun kelataan vaan, miten paljon ja mitä minäkin päivänä juotiin, miten paha olo siitä tuli ja mitä kaikkea piti sen takia kärsiä, ja tämä kaikki runsaan kiroilun kera. Mainostivat sitä kulttikirjaksi takakannessa, niin tuumasin, että kai tuon voi ostaa. Nyt vähäsen kaduttaa. Taidan antaa sen jollekin vähemmän tärkeälle ihmiselle joululahjaksi... Kulttikirjoista tuli mieleeni, miten miulla oli joskus nuorena tämä Tuuliajolla-kirja, sillosten "huippubändien" eli Juicen, Eppujen ja Popedan yhteiseltä Saimaan-kiertueelta, joita ne tais heittää sen ekan jälkeen useampiakin vaihtelevilla bändikokoonpanoilla. Ekasta kumminkin tuli jopa pokkari ulos ja mie omistin sen. Siinä oli kyllä nykyään ei-niin-suosittuja rasistisia vitsejä, mutta kaiken kaikkiaan sitä voi sentään sanoa jonkun sortin kulttikirjaksi. Menin sitten hölmö lainaamaan sen Kouvolassa sattumalta tapaamalleni oman kylän pojalle, enkä ikinä saanut takasin. O-P, jos sullä on se vielä, kannattaa myydä divariin, sillä hintaa voi nyt jo saada Alkosta ihan hyvän lestin jotain. ; )

Mitähän sitä nyt tekis, kun on vaihteeksi hereillä? On yö, kello lyönyt jo parikin kertaa, ja ihanan viileetä jopa tässä kämpässä. Taidan kyllä huomenna soittaa kaupungin asuntopalveluun, että voisko mitenkään tota vessan patteria saada pois päältä edes vähäksi aikaa, kun se miun mielestä lämmittää kämppää tossa kun se tohottaa täysillä. Juu, märkätilat pitää saada kuiviksi, ettei home iske, mutta oiskohan kuitenkin olemassa joku raja, jonka yli elohopea ei enää saa mennä, niin että enää ei lämmitetä saunaa joka kylppärissä? Tekee jo mieli heittää löylykauhalla vettä pesukoneen päälle ja kytätä, sihahtaako.

Näissä helteissä on sekin kehno puoli, että kun ei siedä aurinkoa, ei voi käyttää ihanaksi laitettua kesäparvekettaan. Tai siis voi nyt yöllä, muttei siellä oikein enää näe mitään. Kummallisen pimeitä nää yöt heti kohta juhannuksen jälkeen. Jos oikein jaksaa valvoa, niin aamuvarhaisella ois varmaan sekä valoa että vielä sopivan viileetä mittailla maisemia eli kaistaletta omakotitaloja ja mettää niitten takana; suurin osa näköalasta on näitä punatiilitaloja vieri vieressä, että niitten kattelemisesta ei kyllä tule hullua hurskaammaksi. Korkeintaan hulluksi tai hurskaaksi.

Yks viilennyskeinohan on tuo märän pyyhkeen pitäminen hartioilla, mut se urheilulaji piti lopettaa viime viikolla, kun iski pissitauti. Huomenna on onneks viiminen päivä antibioottikuuria. Meinasin lentää selälleni, kun kipusisko päivystyksessä halus mitata lämmön ja sai lukemaksi 37 astetta. Siis miullahan ei ikinä koskaan oo kuumetta. Pistin sen helteen syyksi, eikä se mittarikaan kyllä piipannut, että liekö olleet jonkun edellisen potilaan lukemat. Toivottavasti sekin mitattiin kainalosta...

Nyt ei jaksa enää juoruilla. Palaan taas ja jos muistan, kerron sainko vessan patterin pois päältä.

Äkämystymistä = äkäisyyttä ja ikävystymistä

Varmaan lääkäri ei määräisi blogin kirjoittamista, kun ihminen on ollut kolme päivää flunssassa ja virunut sen ajan lähes kokonaan punkan pohjalla. Sitten kun olo alkaa hiukan koheta, kaikenlaiset asiat alkavat ärsyttää.

Luin taas lakitekstiä siitä, miten Suomessa on uskonnonvapaus. Juu juu, onhan se. Vaan käytännössä kaikki, jotka eivät kuulu ev.lut. eikä ortodoksisiin kirkkoihin ovat aika lapsipuolen asemassa. Tälle voisi lopultakin yrittää tehdä jotain, mieluiten jotain konkreettista. Hihat heilumaan tuolla yhdistyksen puolella, niin saan ainakin tuota turhaumaa taas vähän purettua ja suunnattua senkin kiukun synnyttämän tarmon johonkin hyödylliseen.

Sitten mietin, mikä tekee ihmisestä pummin. Tai pikemminkin miksi omalle kohdalleni osuu noita ihmisiä. Okei, ehkä joku tupakka-askin katoaminen ei ole maata järisyttävä juttu, mutta kun krapula-aamuna etsii sitä ainokaista askiaan, joka jäi parvekkeen pöydälle ja huomaa sen hävinneen vieraansa mukaan, sitä miettii. Ja sitten miettii uudelleen. Lopulta korkkasin pitkään nurkissa lojuneen venäläisen tax-free-kartongin, kun en flunssaisena jaksanut lähteä kioskillekaan. Niistä saa ihan kamalan yskän, mutta siinä konkurssissa sitä ei enää jaksanut ajatella.

Toissapäivänä puoliunessa löysin netistä uuden mahjong-pelin ja kokeilin sitä. Siihen sitten narahdin kiinni saman tien. Aina kun laitan silmät kiinni, näkyviin tulee vain niitä palleroita, joita on niissä seitsemän palleron kuvakkeissa. Tämä lienee sama ilmiö kuin mustikoiden poimimisen jälkeen: kun sulkee silmät, näkee vain mustikanvarpuja. Joskus opiskeluaikaan, kun valitin silmälääkärille, että näen esineiden ympärillä ylimääräisiä ääriviivoja, kuulin että on olemassa jonkinlainen after image, jonka silmä tuottaa, kun on väsynyt. Flunssaisena olen koko ajan väsynyt, joten kai nuo verkkokalvotkin sitten heti herkästi ottivat nuo pallerot talteen näkömuistiin.

Vähän aikaa sitten minua puri joku öttiäinen toiseen rintaan (ei onneksi kovin alas) ja siitä saakka purema on kutissut ihan mielettömästi. Vielä en ole laittanut siihen mitään myrkkyä (lue: kortisonia), mutta kun sitä nyt on pari viikkoa raapinut ruvelle asti, niin ehkä olisi jo aika? Verenmyrkytystä tuosta tuskin saa, vaikka välillä tuleekin hanganneeksi piston auki, mutta jotensakin se on vielä olevinaan arassa paikassakin. Tuosta tuli mieleeni, miten aikoinaan Madeiran-reissulla minua pisti ampiainen pariin kohtaan rintaan, kun se etsi hädissään tietä ulos paitani alta. Oltiin juuri bussilla kiertämässä saarta, mutta matkaopas ei suuremmin hätkähtänyt, vaan palasi takaisin taukopaikan kahvilaan (sen pihalla vielä oltiin, lähdössä), ja tuli takaisin jääpaloja sisältäneen muovipussin ja parin suuren, halkaistun valkosipulinkynnen kanssa. Katsoin niitä ihmeissäni ja olin salaa varma, ettei noista nyt ainakaan mitään apua olisi, mutta kun parin tunnin päästä oltiin taas hotellilla, sekä särky että turvotus olivat tipotiessään. Suosittelen, jos ampiaisenpisto häiritsee ja lähellä sattuu olemaan noita tarvikkeita. Kivunlievitys ei ehkä ole nopein mahdollinen, mutta on erittäin "luomua".

Parvekekin alkaa taas kukoistaa. Siellä kasvaakin sen seitsemää sorttia hyötykasveja, yhtään kukkaa pelkästään kukan takia siellä ei ole. Joka päivä pitää käydä tsekkaamassa, joko pavut on itäneet (kummallisen hitaita eikä edellinen satsi itänytkään), miten korkea anis on ja ettei hunajameloni ole katkennut. Laitoin muutama viikko sitten kaupasta ostetun hunajamelonin siemeniä huvikseni yhteen pikku purkkiin ja kaikki kolme itivät! Valitsin pari vankempaa vartta jatkokasvatukseen isompaan ruukkuun ja vaikka tuuli taisi katkaista niistä toisen, kumpikin on vielä hengissä. Täällähän oli viime viikonloppuna suoranainen myrsky. Ihme, ettei parvekkeella syntynyt enempää vahinkoa, vaikka pelkäänpä, että osa pensaspaprikoista on myös lopullisesti poikki.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, sen on saanut huomata taas monta kertaa. Mielikin paranee, kun vain kirjoittaa siitä blogiin. Nyt ei enää ärsytä yhtään niin paljon kuin kirjoittamisen alussa. Vielä jos saisi muutaman tunnin unet (kello on puoli viisi aamulla), niin tästä voisi tulla hyväkin päivä... ;)

Aika on näemmä lentänyt...

kun eihän siitä ole kauankaan, kun aloin kirjottaa. Niin se olikin viime vuoden puolella ja nyt ollaan jo seuraavan vuoden hutikuussa (okei, huHtikuussa). Älytöntä, miten aika lentää kuin siivillä, juoksee, kuluu... Aika osaa tehdä kaikenlaista. Mitenkähän nukkavierussa tilassa se on nyt?

Yleensä ihminen kai kirjottaa päiväkirjoja ja blogeja, kun on tapahtunu jotain järisyttävää tai edes tunteikasta, etenkin jos on ihastunut (tai no, aina siitä ei voi kirjottaa blogiin). Kyllä, olen ihastunut! Jälleen kerran, nimittäin italian kieleen. En kerta kaikkiaan käsitä, mikä siinä viehättää! Käänsin taannoin pätkän yhden yhdistyksen esittelystä italiaksi ja sitten kaivoin naftaliinista Eros Ramazzottin levyt (ei, miulla ei ole kaikkia niitä, mut parikin on tällä hetkellä tarpeeksi). Nyt oon joikhannut tällä kähiällä kurkulla, josta flunssa vei äänen välillä ihan kokonaankin, yhtä ja samaa rallatusta varmaan pari tuntia:
Nella mente sempre lei
come un ossessione lei
che mi accende i sensi e la fantasia
e m'immagino di averla qui
e m'immagino di stringerla
fra le mie braccia
di stringerla cosi'
Joku vois luulla, että hulluhan tuo on, kun kelaa samaa biisiä tuntitolkulla, ja mikäs minä olen viemään häneltä oikeassa olemisen ilon... On vaan niin ihanaa, kun kielikurssilla aikanaan opitut sanat alkaa taas muistua mieleen ja kun vielä biisin sanatkin ymmärtää paria lukuun ottamatta vanhasta muistista... ah, sitä kauneutta. Jep, olen pöpinä nimenomaan italian kieleen, vaikka ranskaa aina sanotaan kauniiksi. Sen kirjottaminen on esimerkiksi huomattavasti hankalampaa, kokeilkaa vaikka. Toisaalta jos osaa lukion ranskan ja vähän enemmän englantia, italiaa on tosi helppo ymmärtää. Ylläoleva pätkä esimerkiksi on suomeksi:
Mielessä aina hän (In + la = nella mente)
kuin päähänpinttymä, hän
joka sytyttää aistini ja mielikuvitukseni (accendersi = refleksiiviverbi)
ja kuvittelen kuinka minulla on hänet täällä (avere = omistaa + la = hänet)
ja kuvittelen kuinka puristan hänet (stringere = rutistaa + la = hänet)
syliini (kirjaimellisesti: käsivarsieni väliin)
puristan häntä näin
Okei, tunteellista mössöä, mut italiaksi se kuulostaa sentään nätiltä. ;)

Mitäs tässä muuta?
Juu, flunssaa on sit pidelty ainakin 3 viikkoa, ensin poskiontelontulehduksen kera ja nyt viimeimmäksi meni äänikin, joka onneksi on jo palaamassa takas. Oli hiukan tuskaa olla Haarikassa karaokeiltana, kun ei pystyny itte laulamaan. Kaiken lisäksi sinne oli jostain siunaantunut ihan vieraan näköistä porukkaa, joka mun mielestä enimmäkseen laulo nuotin vierestä. Ehkä mä vaan kuvittelin. Joo, ihan varmasti vaan kuvittelin. :) On tuolla kumminkin tullut käytyä, vaikka lauluaikaa lyhennettiin, mut ikinä en vielä oo muistanu, kun kello lähenee yhtä yöllä, että lauluaika loppuu kohta. Loppukuulutus tulee aina uudestaan yllätyksenä. Onneks Minnalta saa sit toivoa kappaleita, ja melkein joka kerta jotain pyydänkin.

Tuli taas vietettyä pääsiäisen pyhät pakanaverkon leirillä, joka oli toista vuotta perätysten Porin liepeillä. Tällä kertaa ajoin sinne omalla autolla, eikä se lopulta niin paha keikka ollut. Vähän kyllä ottaa päähän, että jos ajaa liian pitkiä matkoja putkeen, niin viimeistään seuraavana päivänä on selkä- ja päänsärky valmiit, ja jo samana iltana alkaa merimieskeinunta, joka kestää seuraavaan päivään, siis se olo, kuin olis ollut laivassa. Mut nyt on taas todistettu, että jaksan ajaa, että auto kestää ja että löydän lopulta perillekin, kun annetaan tarpeeks tarkka kartta ja paljon aikaa. ;) No, jos yhtään tärppää, voi olla, että päästään syysleirille jonnekin Lahden seutuville, mutta sen leiripaikan löytäminen voi olla pienen työn takana. Onneks miulla ei oo muuta kun aikaa järjestää näitä. Just typosin erkintöjä pakiksen kalenteriin muutaman päivän, jotta saadaan tän vuoden kalenteri puskettua vielä ulos ennen kuin jää kokonaan välin. Siinä olikin sivistävä tutustuminen eri pakanauskontojen juhlapyhiin.