...siis jonkinmoinen julkinen päiväkirjanpito. Kuvittelen kai, että miulla on jotain sanottavaa, jota joku jossain voi haluta lukea. Ilmeisesti naamakirja ja muut paikat, joihin voi kirjata julkisia tunnustuksia, ei ole riittäneet. Hm.
Mutta siis jos jotakuta kiinnostaa, niin kerrottakoon, että tänään on juliaanisen kalenterin vuoden 2009 viimeinen päivä. Sen kunniaksi pesen pyykkiä. :) Illemmalla menen käymään Miian ja Mikan luona ja jossain vaiheessa yötä siirryn ehkä vielä Haarikkaan, omaan kantakuppilaan. Tämä kaikki siis jos en nukahda jossain vaiheessa kesken kaiken, yö kun jäi kovin lyhyeksi. Taas kerran.
Haarikasta sen verran, että saas nähdä, vaihtuuko kantakuppila tässä lähiaikoina. Olen nyt käynyt siellä kohta pari vuotta laulamassa karaokea, mutta nyt keksivät lyhentää lauluaikaa tunnilla. Meitsi ei tykkää! Silloin kun aloin käydä tuolla, sai laulaa 22:30 - 2:30, sitten hommelia aikaistettiin tunnilla ja nyt aikaa on sitten vähennetty puoli tuntia kummastakin päästä. Onko siellä joku, joka vihaa musiikkia? Olen niin tykännyt käydä siellä, kun paikka ja ihmiset on tulleet niin tutuiksi, ettei laulaminen jännitä ja voi keskittyä siihen itseensä. Menen mihin tahansa muualle, niin olo ei tunnu noin kotoisalta ja enimmäkseen jännittää vaan ihan riivatusti ja kuulostaa hullulta, kun ääni kertää pitkin salia eikä saa mitään tolkkua, laulaako oikealta korkeudelta. Haarikassa on sentään kunnon monitorit laulajalle, niin että itse ainakin kuulee, mitä siellä solffaa.
On näitä valituksen aiheita maailmassa toki muitakin, niin kuin tuo joka paikassa oleva lumi. Sitä on tullut totuttua vähälumisiin ja suht lämpimiin talviin. Nyt kun pitäisi olla luomassa lunta auton päältä ja ympäriltä joka päivä, se oikein kismittää. Autopaikkamaksu taitaa tosiaan kattaa vain sen, että talvisaikaan saa bilikan johdon kautta tolppaan, aurausta siihen ei kuulu. Kesällä ei tietenkään kumpaakaan, mutta maksetaan siitä paikasta silti kuukausimaksu. Toisaalta miksi valitan, kun kumminkin molemmin puolin omaa autoa on paikat olleet tyhjät jo vuosia? Kun muutin tähän (milloinkohan sekin oli?), kummallakin puolella oli paikat ihmisillä, joilla oli pakettiauto. Nämä häipyivät kuitenkin aika pian eikä uusia autopaikkanaapureita ole sen koommin kuulunut.
Autoilusta puheen ollen, onpa liukkaat kelit! Oikein tuossa on saanut harjoitella jäärata-ajoa ilman jäärataa, ihan tavallisilla kaduilla. Viime viikolla olikin jännää, kun laskeskelin, miten yleensä pääsen pois pihasta, kun oli niin paljon lunta. Katuja ei myöskään joulun kunniaksi ollut aurattu, joten autoilu oli haastavaa - ja tietysti myös palkitsevaa, kun huomasi pysyvänsä tiellä ja pääsevänsä eteen päin. Huraa, osaan ainakin jotenkuten ajaa autoa! Tämä kotikatuni, Orkoniitynkatu, on kaikki nämä talvet kuulunut kunnossapitoluokkaan Ö miinus, eli lumet aurataan jos muistetaan ja aikaa jää - eli mahdollisimman harvoin. Toisaalta, eipä käy kateeksi niitäkään ihmisiä, jotka joutuvat anivarhain aamulla nousemaan ko. hommaa varten ja sitten puolen päivän aikaan viimeistään koko homma menee uusiksi, kun lunta on taas tullut lisää. Kuvittelenkohan vaan, vai oliko auraajia ennen enemmän ja hommia tehtiin useammin? Ehkä aika on vain taas kullannut muistot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti