Pääasioita

Vaateostoksilla tulee tuskanhiki Kyllä se vaan on niin, et jos ei ite pidä itestään huolta, ei sitä kukaan muukaan mun puolestani tee, eikä voikaan tehdä. Mua vaivaa nyt ylipainon mukanaan tuomat ongelmat. Ylipaino sinänsä ei ole ongelma, vaan se, kun eilen kypsyin aika pahasti siihen, etten meinannu löytää vaatteita. Menin Prismaan lauantaina kello viiden maissa illalla, ku olin päättäny, et ansaitsen pari uutta naisten puseroa, koska myöhemmin oli tarkoitus osallistua karaokekisaan ihan silleen puolitosissaan. Puoli, koska kurkku oli kähee ku mikä viikon yskimisen jäljiltä. Mun kokoluokan hyllyssä oli toki vaatteita, mut joko mun makuun kummallisia tai vähän kalliin oloisia jne. tms. ym. ja kaikenlaisia muita epäilyksiä. Periaatteessa hyväksyn teltat, mut nyt oli hakusessa jou vähän räväkämpi muodonmuutos... (Siitä oli sit turha haaveilla.) Käpöstelin useempaa rättiä ja keräsin jo muutaman koriinkin, ku tuli ensin se ajatus, et onko mulla nyt ees varaa näihin, ja sit tuli tietenki se ajatus, miksen kKoska selkä otti itteensä sen vertasesta kävelystä ja seisoskelusta, vein ostokset autoon ja istahdin hetkeks ennenku menin ettimään yllä kuvailtuja paitoja. Oisin niitten jälkeen menny ettimään vielä kulmakynääki, mut selkä huus hallelujaa ja muita enemmän ja vähemmän onomatopoieettisia ilmauksia, niin että jätin sit meikkaamisajatukset sikseen.äytä entisiä... Halusin kuitenki jotain toiseksi uusimman hameen väreihin sopivaa ja löysinki lopulta, mut useempi vaate meni mun korista takas hyllyyn, kunnes kerta kaikkiaan sanoin itelleni, et oon ensinnäki ansainnu sillon tällön ostaa ihan oikeita naisten t-paitoja (eikä aina miesten halpiksia) ja toisekseen yleensäki jonkun uuden vaatteen. Koska valinnanvaraa oli vähän, piti siis puolittain pakottaa ittensä ottamaan hyllystä jotain, mikä hintalappua näkemäti oli vähänkään miellyttäny silmää. Nyt omistan sit yhden läpikuultavan, kirjavan puseron, jotka nyt on muotia, ja sen alle laitettavan pitkähihasen t-paidan, joka on … tadaa... beessi! Jos joku ois 10 vuotta sitte sanonu, et mä ostan beessin puseron, oisin nauranu sen suohon. Siinä suhteessa oon sit kai kuitenki valmis antamaan periks muotisuuntauksille, vaik tuo taitaaki olla mennäkesän muotivärejä. Selkäkipuja Alun perin menin Prismaan ostamaan uusia hanskoja muutama viikko sitte Haarikasta nyysittyjen tilalle. Samanalaisia thinsulateja en enää saanu, mut kun sovittelin sit ihan nahkasia, tuli taas koko-ongelma vastaan: joko hanskoista ei löytyny tarpeeks isoja tai ne oli ihan jumalattoman kalliita. Löysin jonkinlaisen kompromissin, mut noitaki joutuu pitämään vähän aikaa, ennenku ne muokkautuu, ja sormet on silti varmaa liian pitkät. Mr-mh-mr-mh. En ehkä oo pienikätisin ihminen, mut jotain rajaa hei.. Karaokekisasta sen verran, et osallistuin ja kaikki hyvin niin kauan, kun en ollu laulamassa. Siellä iski etenkin ekalla kerralla (piti laulaa kaks biisiä) sellanen tärinä, et pelkäsin kaatuvani. Ääni ei myöskää ollu hallinnassa, et onneks olin valinnu aika helpon ja matalan biisin. Toka biisi oli melkein yhtä pahaa kidutusta ja vannoin, etten enää ikinä tai en ainakaan taas pariinkymmeneen vuoteen! Kisassa menesty mustakin ne naisten parhaat laulajat, niin et oikeinhan se meni. Käytiin Aijan kaa vetämässä yks duettoki ja sit noin tuntia ennen sulkemisaikaa lauloin viel Sinead O'Connorin Nothing compares 2 U:n. Se oliki sit helppoo, ku enää ei jännittäny eikä yskä tullu sotkemaan kuvioita siihenkään, kuten ei onneks aiempiinkaan. Biisille tapautettiinki niin, että oikein kumarsin kiitokseksi! Laulupaikan sivupöydästä joku mies kysy, miksen laulanu tota kisassa, ja kävin sit jostain syystä selittämään sille, et tiedän olevani ammattijännittäjä ja et piti ottaa semmosia, joihin kykenen, vaik ääni on rouhee ja yskä voi yllättää, enkä ollu niin varma siitäkään, et happi piisaa. Se jotain selitti, että ton sä oisit tarvinnu siihen kisaan ja meitsi pöläytti suustaan, et ”et kai sä oo joku tuomari?” Olihan se. Ehkä ne muutkin kaks ihmistä siinä pöydässä oli tuomareita, mene tiedä. Olin ollu tupakalla niitä esiteltäessä, ja parempi niin... Tää heebo sano vielä, et ”teitä oli kolme kisaamassa kakkossijasta”. En sit tiedä, tarkottiko se kaikkia naislaulajia vai et olin yks niistä kolmesta, mut miten vaan, sanoin sille, et oikein päin se meni, ku mä pilaan aina jännittämällä kaikenlaiset kilpailukappaleet. Omasta mielestäni oon tosiaan jännittämisen ammattilainen ja olihan toi myös eka kerta ku tuolla lauloin karaokee ylipäätään. Miesten sarja oli vähän hassu, kun siinä ei tainnu lopulta olla ku pari, kolme osallistujaa ja jatkoon tais mennä semmonenkin kaveri, jolla ei aika ajoin ollu mitään tietoo ns. tahdeista. :) Ne pääasiat En sit tiedä, kypsyttikö mua eniten selkäkivut, vatsahappovaivat vai tänään telkusta tullut ohjelma, jossa kerrottiin Ruotsin sairaanhoidon priorisoinneista (niistä salaisuuksista, että on Musta Pekka -potilaita eli monisairaita), mut sain taas kerran keväisen inspiraation ruveta jahtaamaan parempaa elämänlaatua. Päättelin pienessä mielessäni, et se ei tuu mun kohdalle muuten kun että teen sen suunnitelmallisesti ja ennen kaikkea, et se on nyt mun elämäni tärkein asia, jolle KAIKKI muu on alisteista. Ihan kaikki. Siis todella kaikki. Otin sit ruutupaperisivun ja tussin esiin ja kirjuuttelin itelleni seuraavia ohjeita ja lupauksia (paperilla tietenkin tähtöset on isompia jne.): pruju alkaa: klip, klip PAINON PUDOTTAMINEN ON NYT TÄRKEINTÄ MIKÄÄN MUU EI MENE SEN EDELLE Toteutus: A) 5 ateriaa päivässä => päivärytmi B) aamujumppa plus kävely => auto kauemmas kauppojen ovista, myös esim. näyteikkunoiden katselu ja tavarataloissa kiertely on liikuntaa RUOKAREMPPA kahvia vain aamulla => happoja alas aamupuuro, jos onnaa ilman voita ja sokeria (tattari?) => happoja alas teetä, jos menee ilman sokeria aamuisin litra vettä massuun VHH-dieetti: leipää pari palaa per päivä (pakastan, ei ne muuten säily) ei edelleenkään pottuja, myös riisi ja makaroni taas roskiin hiilarit hedelmistä ja jugurtista paistan jauhelihaa ym. pakastimeen, kun en kerran joka päivä jaksa laittaa sapuskaa kesä tulee, salaatilla pärjää taas hyvin (jippii, onneks oon ammattimainen salaatinsyöjä) juureskeittoja pakkaseen Jos mikä tahansa muu asia pyrkii tämän edelle, pysähdyn ja mietin tärkeysjärjestyksen takaisin paikalleen. Mietintä ottaa sitten sen ajan minkä se ottaa, mutten hösää itselleni tekokiirettä enkä luista asiasta sen perusteella. Muistan, että hiljaiset, itselle annetut lupaukset pitävät parhaiten. Turhautumisen tultua saan tehdä jotain muuta, mistä nautin, sitten jaksan taas keskittyä olennaiseen. En ole terveysintoilija 24/7, vaan vain silloin, kun jumppaan tai olen tekemisissä ruuan kanssa. Ne hetket EIVÄT täytä koko päivää eivätkä koko ajatusmaailmaa. Muuten tulee ressi ja luovutan... TAUKOJA! TAUKOJA! TAUKOJA! pruju päättyy: klip, klip, klipeti-klip

Haarikasta vielä

Jep, tuo paikka on näemmä tärkee, kun siitä pitää vielä vähän kirjottaa. Tulipa muuten tänään käytyä siellä pelaamassa vielä muutamat pasianssit, kun ääni on edelleen pois eikä jaksanu miettiä, mihin muuhun kapakkaan ois tolleen puolikuntosena viitsiny mennä - tuolla kun ainakin sen kortinpeluu on sallittua. Aikoinaan ihmettelin, miksei se ole ok kapakassa kuin kapakassa, mutta kuulemma rahasta pelaamisen takia sitä ei joka paikassa sallita. No, me tuskin pelataan rahasta 2 pakan pasianssia kahdestaan Aijan kanssa. : )

Tänään tuli taas tutkailtua ympäristöään vähän tarkemmin. Heti kun menin tilaamaan kahvikuppostani, tarjoilija-Anna sanoi, että uusin idis on, että tarjoilija vetää karaokenkin! Johan on markkinat... Ensin siellä ei nyt muutamaan kuukauteen ole ollut pokea ollenkaan ja nyt karaokevetäjällekin aiotaan antaa kenkää.

Koko hommahan varmaan kaatuu siihen mahdottomuuteen, ettei tuolla enää kukaan halua olla töissä viikonloppuiltoina, kun pitää olla tarjoilija, poke ja karaokevetäjä kaikki yhdessä ja yksinään. Siis jos tiskin takana on Anna, jolla ei ole edes järjestysmieskorttia (ja vaikka olisikin), tuo alkaa olla vaarallista työtä. Onhan se sitä jo nyt, mutta sentään karaoke-Jessellä on järkkärikortti ja ulosheittopalvelu pelaa niin kauan kuin Jesse on paikalla eli puoleen kolmeen. Kun pilkku tulee, häneltä loppuu työaika, eli Anna joutuu joka tapauksessa häätämään viimeiset lähtijät sieltä yksinään. En itse ikimaailmassa suostuis moiseen, mutta tommoseksi se nyt on lipsahtanut, kun ei ovelle enää saa ketään. Kun eihän siihen kukaan tule, kun joutuu olemaan sitten töissä kaikki viikonloput. Ovimies-Jesse kun lopetti, ei moiseen enää kukaan muu oo suostunut...

Ja kyllähän niitä korvaajia sais kaikille noille ihmisille vapaailtoja ja sairaspäiviä korvaamaan, jos Anne ois semmosen pomon maineessa, että kohtelee alaisiaan hyvin, mutta kun tahtoopi olla vähän päinvastoin. Lisäksi sen aivoitukset toimii täysin mun logiikan vastaisesti joissain asioissa: ensin vaihdetaan hanaolut halvempaan (Lapparista Koffiin), jotta saadaan parempi kate... okei. Mutta miksi tuopin hinta sitten myös samalla nousee 50 senttiä? Huonompaa kaljaa kalliimmalla hinnalla kuulostaa mun korviini lähinnä asiakkaille nauramiselta. "Tuutte te kuitenkin tätä kittaamaan, sama mitä kuraa juotte, ja kattokaa vaan, niin suostuttepa vielä maksamaankin siitä enemmän."

Vähänkö alkaa tehdä mieli alottaa kansalaisliike... Joku, en muista kuka, sanokin tänään, että tuolla vois alkaa kerätä asiakasadressia menon saamiseksi vähän tolkullisemmaksi. Itelle on lähinnä tullut mieleen kirjottaa Annelle piiiiiitkä kirje siitä, miltä se asiakkaasta tuntuu, kun karaoketoivomuksiin vastataan valinnanvaraa vähentämällä ja kun ruokatarjoomukset on vuosien mittaan muuttuneet huonoista huonommiksi (ikävä niitä alkuaikoijen sämpylöitä!). Ja miltä tuntuu ilta toisensa perään baaritiskillä kavereiden kanssa miettiä, millon taas rävähtää tappelus ja ehtiikö kukaan väliin vai sattuuko jollekulle ja mitä.

Siis jos jotain tekstiä adressiin tulee, niin ainakin ite kirjottelen siihen, että en halua olla kapakassa, jossa tunnen oman turvallisuuteni epävarmaksi ja jossa näyttää siltä, ettei henkilökunnalla ole asiat sen paremmin. Samoin sen haukkumisen vois lopettaa, että mistä sitten tuuraajat otetaan, jos sinä (Anna, Peter tms.) jäät saikulle. EI SE OLE NIIDEN ONGELMA! Työnantajan kuuluu ratkasta, mistä se saa sijaisen, jos varsinainen työntekijä on kipeänä. Sairaslomat kuuluu pitää, enkä ainakaan mä halua, että mulle tarjoilee joku, joka yskii ja pärskii laseihin. Nou tänk ju. Mut tätä on mun käsittääkseni kuulleet kaikki Haarikan työntekijät aikojen alusta asti (ja vaihtuvuus on tietty ollut aikamoista luokkaa). Joskus tuntuu, että tuo pomo kiukuttelee pahemmin kuin kolmivuotias penska! ; )

Ehkä osa potutuksesta tulee kotona potemiesta, tai siitäkin, että autosta sit putos pakoputken äänenvaimennin tänään tielle. En onneks ollu ehtiny ku 50 metriä pihasta tota katua, kun kuulu kolaus... Auto vaan varovasti takas omaan pihaan ja kotiin pihisemään kiukusta. Huomenna on soiteltava velipojalle, että millos oot ite toipunu lentsusta sen verran, että ehtisit kattoo tota pörinäpönttöö paikalleen.

On ne vit pas sans se dire adieu.. tral lal laaa.. (Mireille Mathieu, toooosi nätti biisi)

Yhden aikakauden päätös

Vähän se kirpaisi rinnassa, se tunne, että nyt vaan on vaihdettava kantapaikkaa, siis karaoken laulamisessa. Luultavasti enää ei tule edes olemaan mitään kantapaikkaa, vaan käyn milloin missäkin ja ehkä vain enimmäkseen yhdessä tai kahdessa paikassa. Lisäksi karaokeillat tulee näillä näkymin olemaan satunnaisempia, ei enää to-pe-la -putkea niin kuin tähän asti.

Haarikassa toki karaoket jatkuu kuten ennenkin, mutta minä en enää halua mennä sinne. Syynä se, ettei sitä uutta biisilistaa sitten tullutkaan siinä muodossa kuin oli annettu uskoa. Kun Anne oli puhunut vetäjille tietokonepohjaisesta systeemistä, oli aihetta olettaa, että se on se sama, joka on jo puolessa kaupungin muista paikoista. Väärin, on olemassa sellainenkin tietokonepohjainen systeemi, jota ei tuossa suppeudessa olekaan vielä tullut vastaan missään. Sanon suppeudessa siksi, että tässä tapauksessa kappaleiden määrä jostain ihmeen syystä vähenee, jos huhupuheita on uskominen. Kaikkea toki ei pidä uskoa tai ainakin pitää muistaa, että on kuullut väärin, mutta tämä on nyt ihan suoraan meikän silmään kusemista.

Koko hommeli lähti liikkeelle siitä, kun talvemmalla kysyin Annelta, milloin saa toivoa uusia levyjä, ja hän vastasi, että ainahan niitä toivoa saa. Myöhemmin esitin, että se rikki mennyt LK 3:n lopultakin korjattaisiin ja että saataisiin yksi (vain 1) enkunkielinen levy, jolla ois 50 kpl kasari- ja ysäribiisejä. No, vastaukseksi saatiin siis, että tulee tietokonesysteemi.

Laite on kuulemma jo paikalla, ehkä jopa tänä viikonloppuna otetaan käyttöönkin... Toki tänäänkin oli karaokea, uutta laitetta ei vain voinut käyttää jonkin jutun puuttumisen vuoksi.

Että noin Haarikassa. Olin jo pitkään miettinyt boikottia hullun henkilökuntapolitiikan takia, mutta koska nyt on kustu suoraan mun muroihin (pyysin uusia levyjä ja vastattiin asioiden huononnuksella), osaan kyllä lukea, ettei mua siihen kapakkaan kaivata. Liian vaativa asiakas, enkä ihan varmasti tuota tarpeeksi! Juo kupin, pari kahvia per ilta, otan liian harvoin mitään viinaksia ja syön vaan sillon tällön kanankoipia. Niin no, kuskaan sinne myös muita asiakkaita tietysti, ja ostelen ylihintaisia tupakka-askeja. Mutta mitään noistahan ei lasketa, eihän?

Tätä onkin kestänyt aika tarkkaan neljä vuotta, mutta voin minä sen lopettaakin, kun kerran muroihin kustaan. Syön lese-levykkeeni mieluummin ihan vaan maidon kanssa, kiitos.

Postia vitutuksen maksimipisteestä?

Olipa kerran Aatetta Ajava Yhdistys. Siihen liittyi uusi, innokas jäsen, jota kuitenkin heti toppuuteltiin tyyliin ”Älä nyt heti ala ajaa jotain poliittista agendaa, vaikka sellainen kuuluukin yhdistyksen tavoitteisiin. Äläkä ainakaan ala ihan heti tunkea luottamustehtäviin, vaikka siellä onkin pulaa porukasta ja itsellesi olisikin kertynyt ikää tai kokemusta. Ei, vaikka olisit kuinka halukas – otetaan mieluummin ensin näitä vanhempia, vähemmän halukkaita pieruja näihin tehtäviin. Kun eihän me tunneta sua – ei, vaikka ensin vuosi katseltiin, hyväksytäänkö edes jäseneksi. Normistihan se kestää noin kuukauden, mutta kun me hukattiin sun hakemus...”

Että ihan rahastonhoitajaksi? Tajuatko, ettei se ole se näköalapaikka, joksi sitä luulet? Ja vaik me luvataan perehdyttää ja meillä on tää hieno ohjelma, niin älä nyt luule, että me kaikkea kerrotaan. Ekalla kerralla tilintarkastus toki onnistuu ilman sua, kun on näitä välimatkoja, ja ei, ei laitettu sulle sitä tarkastettua tilikirjaa eikä lausuntoa, kun sullahan piti olla ne jo. Tosin ei meidän lähettämiä versioita, kun sullahan oli se oma, vaikka siinä kai jokin vielä vähän mättikin... Ai siellä taseessa on numero, jota tarvis seuraavaan kirjanpitoon? No kai me sit voidaan se lopullinen tiedosto sulle laittaa. Juuei, ei ollut aikomustakaan perehdyttää sua siihen, millä konstilla se saatiin täsmäämään. Olikos kukaan luvannut semmoista?

Ja muuten, kun tehdään seuraavaa Aatetta Ajavan Yhdistyksen kalenteria, ei suinkaan oo tarkoitus, että valokuvat tulee näytille tuosta vaan. Pitää osata speksata, että minkä muotoisina, vaikka väitätkin, ettet ole sen alan ekspertti ja toivot asiaan apua. Plus ettei me jakseta joka viikko katsoa, ootko jo s-postiin listannut, mitkä kuvat haluat ja mihin mennessä ja missä muodossa ja kenelle... Kun eihän tästä ollut sen tarkempaa puhetta, ollaanko luvattu olla varsinaisessa työryhmässäkään, kunhan vaan otettiin kuvia ja osallistuttiin kyseisen foorumin keskusteluihin. Jaa se kalenterin aikataulu sitten venähti ylipitkäksi. Miksei muuten kuitenkin oteta jo tilauksia vastaan? Voitaisko lisäksi tehdä vaikka niin, että Joku Muu ihan henk. koht. tekee tän-ja-tän jutun, niin saatais edes osa kalentereista ajoissa postiin? Mä en kyl sit lupaa muuta kun yrittää koota täältä porukkaa postittamaan... Enkä kerro, eteneekö asia. Sen sijaan ehdotan, että Joku Muu postittaa kalenterit sovitulle postittajalle, eihän tuo iso homma ole. Niin, en luvannut että se olen minä.

Nyt tämä innokas Aatetta Ajavan Yhdistyksen jäsen on jo kertaalleen ehtinyt lyödä hanskat tiskiin plus perua sen lyömisen ihan siksi, että siitä kärsisivät täysin syyttömät tahot. Siksi tämä nyt innoton, surullinen ja vanha jäsen ehdottaa seuraavaa:

1. Järjestetään kilpailu siitä, mitä kaikkia projekteja Aatetta Ajava Yhdistys vielä jatkaa tai mitä uusia voisi kehittää.
2. Perustetaan yhtä monta työryhmää ja haalitaan niihin puolipakolla ihmisiä, joita kuitenkin ajatus innostaa (tekemisen ei tarvitse).
3. Projektit kilpailevat keskenään siitä, miten monta henkilöä kuhunkin on innostunut mukaan, koska – tatta-ra-raa –
4. kilpailu ratkeaa, kun selviää, kuinka monessa projektissa on mukana haamujäseniä, jotka eivät koskaan virallisesti ilmoittautuneet mukaan, mutta jotka häärivät ohessa ja tökkivät ehdotuksillaan projektin väkeä silloin, kun on jotain valittamista. Kannattaa myös huomata, että aktiivinen, positiivinen osallistuminen ja tilanteista muille tiedottaminen on kielletty!!!

Sille, joka keksii eniten projekteja, joista eniten ihmisiä kieltäytyy osittain tai kokonaan, annetaan lahjaksi kunniajäsenyys ja Aatetta Ajavan Yhdistyksen palkintokuponkeja sen verran, että hän saa ilmaiset leirit ikiajoiksi.

t. pian ex-jäsen...?

Matkustaminen avartaa, myös sisä-Suomen

Kävin sit Hesassa sekä ke-to että pe-la. Ensin ke-yöllä ajettiin kaverini kaa ihan vaan vitutuksesta sinne, kun ei norppa-city Lappeenrannassa tapahtunu _mitään_. Kun yritettiin esim. keskustan karaokebaariin puol kahdelta, niin portsari tulee huomauttamaan, että heillä on just tullu pilkku. Toivotti kyl tervetulleeks taas seuraavana iltana, mut sanoin sille, et ei me sit enää, kun torstaina ollaan jo taas muualla. Heijja Toteemi!

Siitä sit mentiin ABC:lle ja totaalisen kyllästymisen jälkeen päätettiin, että mennäänpä ostoksille. Satuttiin kumpikin olemaan sen verran varoissamme, hihi! Perillä oltiin aamulla ennen seittemää, sit kyyhöteltiin asemilla jne. kunnes päästiin kaheksalta sisään Hakaniemen hallin kahvioon. Reilun tunnin päästä saatiin todeta, et kaikki mielenkiintoset kaupat aukee vasta klo 10 tai 11, joten oltiin ensin Cybershopissa ja sit Mortisiassa varmaan ekoja asiakkaita. Ja me shoppailtiin! Miun päälle ei noiden liikkeiden vetimet mahtuneet, mut Cyberistä tuli ostettua mm: naisellinen sytkäri, jonka vissiin jo hukkasin :(, vaaleenpunasen ja mustan kirjava boa (luit oikein, muttei sentään käärmettä vaan höyhenpuuhka), vihreet party-piilarit, riikinkukonsulkapanta, pari pätkää ruskeenviolettia keinohiusta ja verkkohansikkaat vaaleenpunasella nauhalla. Pornot ovat, joo. Muuten hyviä ostoksia, mut boa luo nahkaansa koko ajan, eli kun sen pukee, höyheniä varisee niin, että näkee, missä mie oon liikkunu. Myöhemmin karaokessa Anna kehtas väittää, et miul on sulkasato. ;)

Mortisiasta en ostanu mitään ja myyjäki oli tympee, varmaan ajatteli, ettei ton kokonen kuitenkaan täältä mitään osta, kun ei ne vermeet mahdu. Ja tottahan se oli, mut tuli kyl kateltua mallia, minkälaisia farkkuja, hameita, puseroita jne. seuraavax rupeen ittelleni ompelemaan. Niistä tulee ehkä vähän eri näkösiä ku ennen, ja hiukkasen hintavampia, kun pitää ostella noita solkia, ketjuja, renkaita ja niittejä sit niihin. :)

Ruokatauko pidettiin sentään entisellä paikallaan olleessa Long Wallissa, sit mentiin Foorumista bongattuun Back Street -puotiin. Sieltä sai ostaa niittejä kappaleittain, ja mie ostin kaikki ne 11 kpl yhtä sorttia. Sori muut asiakkaat, mie ehin ensin! Siellä oli sit se steampunk-takki, jota olin jo netissä ihaillu, ja tietenkin kokoa riuku eli varmaan jotain 30 tai alle? Tuommonen ku tossa kuvassa:
http://www.backstreet.fi/shop/product_details.php?p=7025
Vielä mie rakennan tuommosenkin, oottakaahan vaan!

Illaks ehin vielä laulamaan karaokeeki, vaik väsymys pikkasen rupes painamaan, ku edellisenä yönä ei sit tullu niinku oikee nukuttua. : ) Aamuyö ja suurin osa päivää siinä meniki sit unten mailla, enkä muista, et oisin vuosiin sammunu noin nopeesti ku pääsin punkkaan. Totesin siinä, et eipä ollukaan ikinä, siis koskaan ikinä, tullu käytyä missään tolleen ihan vaan shoppailun takia. Yks kyläilyki tuli tehtyä, mut se kyläreissu oikeesti keksittin vasta matkalla.

Sit tää miun shoppailukaveri sai vielä samana yönä kuulla, et sen sulho (ne on siis kihloissa) tulee vihdoinki Britanniasta Suomeen. Oli sitä jo pari kuukautta hartaasti ootettukin, mut kun sikäläinen intti ja passinhankinta on byrokraattien turhaumien purkupaikkoja, ni aikaahan siinä palaa, että saa erottua armeijasta ja passihakemuksen käsiteltyä jne. Ajettiin taas ilta-11:ksi Helsinki-Vantaalle ja viddu, että siellä on parkkeeraaminen tehty hankalaksi! Jos haluat ns. lähelle saapuvien hallia, ni käytössä on euron maksava 10 minsan pysäköintialue ja sit semmonen ilmanen kadunlaita, mis saa pysähtyä minuutin, jos jättää jonkun siihen. Ilmasten jono oli täys ja siihen 10 minsan parkkiin ei päässy. Kokeilin parikin kertaa. Siinähän siis se maksu on pieni ja paikka on hyvä, mut miten se hei maksetaan? Siinä luki, et syötä kortti, mut kun tarjosin sille OP:n visa elektroonia, se väitti, et miun kortti on vanhentunu. Siis mitä v...ua... Kolikoille taas ei niissä kolmessa portissa ollu missään reikää. Kaiken huipuks kännykästä oli akku menny tyhjäks, ni en voinu soittaa kaverilleni, et hei, mie en pääse sinne lähellekään, mut ajelen siitä ohi vähän väliä, et jos satutte hollille, ni poimasen teiät kyytiin jotenki. Tein varmaa semmoset 6 - 7 lenkkiä millon mistäkin (taksi&bussikin)kaistalta sen terminaali kakkosen ohi ja mietin, mitä helvettiä keksisin. Lopulta laitoin auton laittomasti niitten 10 min parkkiporttien kohille lumipenkan viereen ja toivoin, ettei sitä oo viety tow-awayllä mihinkää sillä aikaa, ku käyn informoimassa kaveriani, et puhelin o sit mykkä. No, ihmiset saatiin ulos hallista kunnialla ja takas norppa-cityynki päästiin kunnialla, niin et loppu hyvin, kaikki hyvin. Mihinkähän tosta lentoaseman parkkeeraussysteemistä valitetaan? :Q
Siinä oli muuten puhelias sulhasmies. Okei, enkkulassa varmaa tavataa jutella enemmän ku täällä, mut silti. Ja sillä riitti ihmettelemistä tässä lumen määrässä. Hihi, vähän oli venkaa kattoo, ku toine oli ihan että mitä häh?

Oho, tänne pääsee siis myös kirjautumatta...? No, pääsee kumminkin, siis netti toimii. Maksoin eilen ekan Saunalahden laskun tästä liittymästä, joka on nyt renannut niin paljon, että tekisi mieli vaihtaa firmaa. Varmaan ainut syy, miks en oo jo tehnyt sitä, on se, että sitten on taas muutama päivä väliä, ennen kun uus yhteys toimii. Mutsiis näköjään todennäkösyys, että pääsee ekallal yrittämällä nettiin, on noin fifty-sixty, kuuluisaa mäkihyppääjää lainatakseni. Hupaisinta taitaa olla, ettei tuon tikun ohjelmisto voi olla kovin kaksinen, kun se väittää tikun olevan käytössä ja yhteyden päällä, vaikka oon just repinyt piuhan irti koneesta ja se on vasemmassa kädessä... Eli ei pitäs olla olemassa mitään yhteyttä, mut näyttöruutu vaan nakuttaa sekunteja eteen päin. Luulin ennen, että tikku on ok ja google nurin, mut kyllä se vaan on niin päin, että jos tikun on saanut toimimaan, netti löytyy sitten kyllä aina. Montakohan kertaa oon nyt asentanut tuon uudelleen... kuka enää pysyy laskuissa? Pistin sitten yksin tein taas avastin torjumaan viiruksia, vaikkei niitä näköjään tullut koneeseen yhtään sinä aikana, kun se oli poissa käytöstä, eli noin kuukauteen.

Nyt on sit syksyn eka flunssakin päällä. Onneks tämmösenä viikonloppuna, jollon ei oo mitään tähdellistä menoa. Yöllä alko kurkussa tuntua ilkeältä ja nyt aamulla on saanu niistää paperitolkulla tavaraa. Suuta kuivaa, varmaan siksi, että kaikki neste menee ulos nenän kautta. No, pitihän sen syksyn ekan flunssan johonkin aikaan tulla, joten miksei nyt... Ens viikonloppuna meen toivottavasti käymään Vantaalla vanhan koulukaverin luona, joten siihen mennessä tää sais sit olla ohi, kiitos! Eikähän täss muuta, mutta kun vihdoin monen kuukauden miettimisen jälkeen sain buukattua hiustenleikkuun ja värjäyksen täksi päiväksi, niin sit oon ihan tukossa. Se ois parin tunnin päästä ja oon tässä viimosen tunnin arponu, peruako aika vai ei... Ei tekis mieli perua, kun sit menee taas älyttömän kauan, ennenku saan varattua uuden ajan. Toisaalta käy sääliks kampaaja-parkaa, joka saattaa saada pöpön. Blaah, meen kummiskin, kun se viimeksikin teki miulle niin nätin tukan!

Kesän helteet on onneks nyt ohi! Ihana, viileä keli aina ulkona, kun sinne menee... ja semmosia öitä, että on ollu pilvistä, niin ei oo tullu seurattua tuota tähtitaivasta enää. Mutsiis tunnistan jo Otavan ja Pienen karhun lisäks Ajomiehen, Joutsenen, Lyyran ja Kassiopeian tähdistöt. Ihanaa, kun joskus vilkasee taivaalle ja tunnistaa jonkun muunkin ku Otavan... Tulee ihan semmonen olo, että moi, kiva kun ootte tähtöset edelleen siellä, ja tavataan taas joskus oikein kunnolla paremmalla ajalla. Toivottavasti vaan keksin jonkun muun tavan tarkkailla noita tähtösiä kun maata auton konepellillä. Siinä on nyt pieni monttu niiden parin, kolmen keikan jäljiltä, jotka tuli alussa heitettyä. Viimeksi makasinkin maassa, mut sitä ei kai pitäs tehdä: ensinnäkin pelkät puutarhatuolien pehmusteet teki sen, että maa oli aika kovaa selän alla ja kun aivastin siinä selälläni, tunsin oikein, miten alaselästä joku nappulanippula meni pois paikaltaan. Sit jonkun aikaa kun olin tiiraillut, kuulu kahahdus, ja mä tietysti miettimään, että no nyt tulee kettu ja syö miulta nenän päästä... Tuolla Merenlahdentiellä kun oon ajellu, niitä on vilissy valokeilassa vähän väliä, ja siellä makoilin sillonkin. En sit päässy kovin nopsaan siitä ylös, kun selkään sattu aivan saa..nasti, jotenka päätin, että se on viiminen kerta, kun makoilen maassa ilman suojaa. Se kahahdus kylläkin sit tais johtuu siitä, että vatsan päällä olleet tähtikartat putos mun viereen maahan, mut säikäytti se sen verran, että tajusin, miten arassa paikassa ja asennossa oikeen olin. Nyt sit pitää miettiä, hommaanko telttasängyn vai enemmän jotain patjoja, ja mihin ne mahtuu autoon säilytykseen, jotta niitä ei tarvi raahailla autoon ja pois aina, kun tekee mieli kattella tähtösiä.

Autosta tuli mieleeni, että siellä matkusteli tuossa pari viikkoa sitten taas Jenni ja tanskandoggi Rune, käytiin Kouvolassa koiranäyttelyssä. Olin tokaa kertaa elämässäni tuommosessa ja ekaa kertaa ulkosalla. Nyt oli tietysti erilaista ollakin tuolla, kun oli ns. asian perässä eli koiraa näyttämässä; sillon ekalla kerralla menin vaan ylipäätään kattomaan koiria joskus aika kauan sitten Hesan vanhalle jäähallille. Rune pärjäs tosi hyvin, sai toiseks parhaan arvosanan rodusta. Se oli yksin omassa luokassaan, ni siitä ei sit tehty eri numeroa. ; ) Siellä oli yks nuorempi pentu, joka oli vielä vähän isompi, että on ne aikamoisen korkeita hauveleita... ja Runekin kun kuitenkin pitää itteesä vielä ihan vauvana ja pyrkii syliin.

Jaahas, jos sitä sit keittäs aamukaffet ja polttelis ton aamukessun. Nokka on kyl niin tukossa, että mahtaa kumpikin maistua taas "siltä iteltään", mut tästä se ny kumminkin lähtee päivä käyntiin. Harvinaisen aikasin sitäpaitsi, ku ajattelee, että heräsin jo puol kymmenen aamulla! Tällä viikollahan muina aamuina on tullu tajuttua maailmasta jotain vasta kahden, kolmen maissa iltapäivällä.

Tänään on taas jännä nähdä, missä vaiheessa alkaa väsyttää, kun ei oo nukkunu koko yönä. Näitä öitä on jo liikaa, laulettiin jossain biisissä, mutten muista missä. Ongelma on kait lähinnä se, että kun muutaman yön nukkuu paremmin, niin sitten sitä unta ei taas tarvikaan niin paljoo.

Jiihaa, se vessan patteri on saatu pois päältä (kaupungin asentaja kävi), ja vessa on nyt kämpän viilein huone!

Parvekkeelta tuli aamun tunteina kerättyä jo satoa talteen: mintunlehtiä, kanelibasilikaa ja sitruunamelissaa on kuivumassa. Mintut ja sittismelissat tulee luultavasti käytettyä teenkeittoon talvi-iltoina, mut kanelibasilikaa en laita enää ikinä kasvamaan. Siis hyvinhän tuo rehottaa ja satoa pukkaa, mutta se maku... sitä ei paljaaltaan syö erkkikään, ja silti se tulee ihan kipeeksi. ;) Tavallista (kaupan) basilikaa kun voi vetää nassuun lehti kerrallaan semmoisenaan, on se vaan parempaa!

Miulla alko taas uuden opettelu, kun päätin, että jouluun mennessä meikä tietää tähtitaivaalta nimetä muutakin kun Otavan ja Pohjantähden. Printattavien tähtikarttojen löytäminen netistä on osottautunu yllättävän hankalaksi. Joko ne on mustalla pohjalla (mikä söis älyttömästi mustetta eikä tuloksesta silti ole takuita) tai niin tarkkoja, että pitää tulostaa parikymmentä aanelosta, ennen kun saa jotain kuvaa. Pitänee tutkia lisää nettiä, kyllä sieltä jostain varmaan löytyy jotain käyttökelpostakin.

Kävin jo ennen tätä viimesintä tähdenlentosumaa kurkkimassa ja tunnin sisään näky viis tähdenlentoa, joten ei hullummin. Pitää vaan ajaa sen verran kaupungista pois, ettei katuvalot kalvenna näkymiä. Löysinkin hyvän paikan laittaa auton parkkiin bussipysäkille tuonne Mikkelintien laitaan. Siinä ohi ajelleet rekkakuskit varmaan ihmetteli, mitä se tuossa konepellillä makaa ja tiiraa... Omistan jopa pienen kiikarin, mut sen käyttäminen ei jostain syystä suju. Kaikki, mitä saan okulaarin läpi tulemaan silmiin asti, tekee ihan mieletöntä liikettä, kun kädet liikkuu ja rillit siinä mukana. Jos taas otan rillit pois päästä, näen paljon huonommin, vaikka sitten ne tähdet kyllä pysyy paremmin paikallaan. Saas nähdä, tuleeko tästä pitkäkin harrastus - ehkä tää on taas niitä "kiva tietää muttei jaksa pitkään kiinnostaa" -juttuja.

Kesä on humpsahtamassa syksyyn päin noin kalenterin mukaan ja koulutkin kuulemma alkaa tulevalla viikolla, mut keleistä sitä ei edelleenkään huomaa. Kyllä, jaksan valittaa tästä kuumuudesta. Ei tää oo valkosen miehen keli, eikä varmaan minkään muunkaan! Viime viikolla mattopyykillä aloin jo pelätä, et oon tulossa vanhaksi, kun ei meinaa kunto kestää muutamaa bukleemattoa ohimennen raapasta! Okei, lämpötila tais olla yli kolmenkymmenen ja oli lauantai-iltapäivä parhaimmillaan, mut silti. Vannoin taas kerran, etten enää ikinä hommaa noin isoja mattoja. Bukleematot on toki kevyempiä käsitellä kun räsymatot, mut märkinä nekin painaa eikä niitä oo kovin helppo rullata, kun ei olekaan lattiaa apuna, kun pitäs pois päin lähteä. Auton nokkapelti sai toimittaa rullausalustan virkaa, jotta sain matot pussukoihin ja kotiin asti. Onneks ne kuivu kyllä sitten nopeesti yön aikana matonpuistelutelineessä. Parveke oli hetken aikaa tän kämpän siistein tila - sit joku kävi taas aamulla paitsi korjaamassa satoa, mm. asentelemassa paprikat isompaan ruukkuun, ja taas on multaa puhtaalla matolla. Joku pääsee imuroimaan...

Tänä kesänä ois tarvittu hellevaatteita, mut tekijä on jostain syystä ollu vähän puoliunessa. Alotin taannoin yhden omatekosen pellavapuseron muuttamisen jonkunlaiseksi hihattomaksi versioksi, mut se on vielä vähän... paljon kesken. Sentään on tullu käyteltyä ompelukoneita muiden ihmisten vaatteiden korjailuun, niin eivät ole ihan virattomina olleet. Jahka syksy saapuu, voipi olla, että täällä taas hurisee muukin kun tää tietsikan jäähdytyslaite.

Jännä nähdä, miten kauan tää tietsikka toimii nyt, kun se kahden vuoden kytkykauppasopimus on menny umpeen ja kone on ihan oma. Yleensähän näillä on tapana hajota siinä vaiheessa, jotta pääsee hommaamaan uuden kytkykauppalaitteen. :) Mokkula meni jo uusiksi, vaikkei ihan ongelmitta. Saunalahdesta soitettiin ja tarjottiin samaan kk-hintaan nopeampaa liittymää (384-nopeuksista ei kai kukaan enää tosissaan kehtaa tarjota kenellekään), joten sain sen megasen nyt sitten, mutta on ollu hommaa tän virittelyssä. Alussa piti asennus tehdä useampaan otteeseen eikä silti ollut takeita, että 3G-verkkoa löytyy. 2G-verkko sentään useimmiten. Johtuneko sitten ukkosista vai mistä, mutta myös Mozilla Firefox on renannut, eikä Explorerkaan oo aina päästänyt nettiin. Tosin muutaman kerran Mozilla on noussut pystyyn, kun oon nyhtänyt mokkulan piuhan irti ja alottanut alusta. Jos vika on siinä... no, ootellaan nyt, että ukkoset hellittää ja muutkin myrskyjen jäljet on suht siivottu. Muuten tästä ei kannata maksaa, että tämänkin tekstin kirjottamisen aikana yhteys katkes välillä. Auton mankka muuten toimii nykyään päinvastoin, eli käynnistyy itsestään. Monta kertaa peräkkäin ja lähekkäin. Koneetkaan ei kestä näitä kelejä, miten sitten ihminen?

Hohhoijaa. Jospa sitten vaikka vääntäytyis punkan pohjalle ihmettelemään, tuleeko tästä lösimispäivä vai, jos helle antaa myöten, tuleeko tehtyä jotain ns. hyödyllistäkin. Onneks ei enää ole koko päivää hapenpuutteinen olo, niinku sillon kun helle oli pahimmillaan ja Venäjän metsäpalojen savut päälle. Pari päivää olin, että mitä, miksen saa ilmaa, mut nyt on taas helpompaa hengittää.